Maanantaina oli suhteellisen turhauttavaa, koska tein kaikkia ikäviä mamu-asioita muiden mamujen kanssa: mm. tungeksin job centressä, mikä on vähän niin kuin työvoimatoimisto, säädin kaupungilla, ja osuin ruokakauppaan juuri silloin kun alennetuista vanhetuvista tuotteista käydään veristä taistoa eri etnisten ryhmien kesken. Kohtelialla briteillä ei ole mitään jakoa noissa kahinoissa... Turhautuneena alun säädöstä päätin mennä naapurikylään kirppisostoksille, ja annoin itselleni luvan ostaa Laura Ashleyn ruusuhameen (mustalla pohjalla, en ole sentään ihan seonnut), vaikken sitä aivan välttämättä tarvitsekaan. Töissä on casual fridays (saa pukea jotain muuta kuin puvun) niin siitä tulee tämän perjantain vaate.
Eilen oli jo parempi päivä koska:
- ei tarvinnut takkia, pelkkä neule riitti
- löysin kauppahallin, ja maustekojun arabisetä antoi 7 penceä alennusta koska muuten olisin joutunut maksamaan kympillä
- kauppahallissa on toinenkin arabisetä (tai no on niitä aika monta, mutta vain kaksi on relevanttia kannaltani), joka myy vihanneksia ja hedelmiä! Joka päivä kai, paitsi sunnuntaina!
- löysin smetanaa
- löysin askartelukaupan
- olin maanantaina leiponut korvapuusteja ja niitä oli vielä jäljellä
- kauppahallissa on lihakauppiaita, jotka myyvät opiskelijaystävällisillä hinnoilla. Tein illalla lihapataa.
- täällä on Aldi (saksalainen kauppa joka on vielä halvempi kuin Lidl)
- illalla telkasta tuli Quentin Tarantinon CSI-jakso (jonko brittikatsojat ovat muuten äänestäneet kaikkien aikojen parhaaksi CSI-jaksoksi)
Lisäksi tänään havaitsin, että lähin kuntosali on alle 5 min päässä, puolivälissä työmatkaa. Ajattelin, etten liittyisi minnekään jäseneksi kun olen niin vähän aikaa täällä ja kun on kesä niin voi juosta ulkonakin. Turhautumispäivänä tosin tajusin, ettei se taida onnistua koska a) täällä sataa vähän väliä enkä tykkää juosta sateella ainakaan jos on kylmä, b) en ole yrityksestä huolimatta löytänyt mitään järkevää reittiä missä voisi juosta. Hiekkakiviviidakkoa kaikki tyynni, eikä kukaan muukaan näytä lenkkeilevän missään täällä. Poikkesin paluumatkalla salilla, pääsin kierrokselle katsomaan paikkoja ja opiskelijaystävälliset hintatiedot. On aika todennäköistä että liityn, on vaikea löytää paikkaa, joka tarjoaisi ratkaisevasti paremman kombinaation hintaa (£15 per kk), sijaintia (5min), aukioloja (6-23), laatua (avattu helmikuussa), ja vastinetta rahoille (rajoittamaton käyttö, ilmaiset ohjatut tunnit, ilmainen treeniohjelman laadinta.)
Monday was super frustrating, since nothing seemed to work well. I decided that I need comfort charity shopping, and went to a town nearby. I found a nice Laura Ashley skirt, which is probably perfect for casual Fridays we have at work.
Yesterday was a better day, because:
- it was warmer and a cardigan was enough
- I found a market hall, and the spiceshopkeeper gave me 7 pence discount because otherwise I should have paid with £10 note
- there are also a fruit/veg shop and couple of butchers there
- I found smetana (it’s kind of like sour cream but not quite)
- I had baked cinnamon rolls on Moday and there were still some left
- There is Aldi here (a cheap German chain, like Lidl)
- Quentin Tarantino’s CSI episode was on TV last night
In addition to all that, I noticed that there is a new and nice gym halfway to work. 5 mins from my flat, cheap, long opening hours etc. I think I will join without further research, just sleep overnight and then join if I still feel like it.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirppis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirppis. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Muotitietoinen / Outfit of the day
Oho. Ei ollut tarkoitus muotibloggailla kovinkaan, mutta tämmöinen jotenkin nyt eksyi tänne kun halusin näyttää uuden mekon. Mekko on itse kätevyys: taskullinen ja väljä muttei tiellä. Olen ennen vierastanut 3/4 pituutta (koska olen hieman pätkä ja se lyhentää), mutta tässä se toimii. Lisäksi WSJ:n kuukausiliitteen muotiosiossa kaikki mekot ja hameet olivat tätä pituutta, maksi on kauden juttu.
Parasta koko asiassa on se, että mekko on kierrätetty isoisoäitini ja äitini kautta, löytyi kellarista kun etsin muuta. Vaate on yhä hyvässä kunnossa, vuosikymmenistä huolimatta, ja puuvilla on säilynyt lerpsahtamatta. Minusta on todella hyvä, että vaatteet kestävät, mutten usko omieni juurikaan säilyvän jälkeeni. Ei sillä että tuhoaisin ne, mutta kankaiden laatu vain on niin paljon huonompi, samoin kuin ompeleiden. Ei vain kestä. Ja tämä pätee lähes kaikkiin vaatteisiin, hintaluokasta huolimatta. Uskon, että ne vaatteistani jotka kestävät sekä aika että käyttöä vielä kauan kun olen niistä luopunut, ovat olleet jo valmiiksi vanhoja minulle tullessaan.
Parasta koko asiassa on se, että mekko on kierrätetty isoisoäitini ja äitini kautta, löytyi kellarista kun etsin muuta. Vaate on yhä hyvässä kunnossa, vuosikymmenistä huolimatta, ja puuvilla on säilynyt lerpsahtamatta. Minusta on todella hyvä, että vaatteet kestävät, mutten usko omieni juurikaan säilyvän jälkeeni. Ei sillä että tuhoaisin ne, mutta kankaiden laatu vain on niin paljon huonompi, samoin kuin ompeleiden. Ei vain kestä. Ja tämä pätee lähes kaikkiin vaatteisiin, hintaluokasta huolimatta. Uskon, että ne vaatteistani jotka kestävät sekä aika että käyttöä vielä kauan kun olen niistä luopunut, ovat olleet jo valmiiksi vanhoja minulle tullessaan.
It wasn't my intention to blog about fashion, but I wanted to show you my new dress. It's pretty close to perfection: with pockets and very comfy. I don't really like 3/4 length because it makes me look even shorter, but here it works. Also, apparently it is THE length for this season. All dresses in WSJ April issue were 3/4. I like this dress also because of it's history. I found it in our cellar when I was looking for something else and it has belonged to my mother and greatgrandmother before me. Of course there is a certain feeling of 60s and 70s there, but I find it quite contemporary still. Maybe if it was more of the 70s colour pallette I would think differently. When I got this dress I started to think how many of my clothes could last decades. For the most I believe the style is not an issue but the quality of fabric and seams. I'm pretty sure the only pieces that can last that long are some stuff I have bought second-hand. So basically like the dress. Nowadays everything just wears out, pretty much regardless of the price. Sad.
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Second hand shopping (once again...)
Olen ollut kiltisti viime aikoina ja olen jättänyt sekä uudet että käytetyt ostostelut vähemmälle. Uskaltauduin tämän kylän second handiin, josta tarttui mukaan monikäyttömukavuusmekko, ah-niin-ihanaa Ted Bakeria. Tästä on jo useampi viikko aikaa enkä ole käynyt uudestaan! Olen ylpeä itsestäni.
Sitten olen unohtanut esitellä "luottokirppikseni" Lontoossa: Octavia Foundation Brompton Roadilla. Vaarallisesti noin 5 min päässä kaverin luota. Täältä löytää laadukkaita ja asiallisia kuteita.
Sitten olen unohtanut esitellä "luottokirppikseni" Lontoossa: Octavia Foundation Brompton Roadilla. Vaarallisesti noin 5 min päässä kaverin luota. Täältä löytää laadukkaita ja asiallisia kuteita.
 |
| Luottokaupasta ostettiin luottomerkki Emporio Armanin pellavainen bleiseri pilkkahintaan. Tällä työnhakumenestyksellä se kyllä joutuu odottamaan parempia aikoja... Sen sijaan ikkunan pinkkiä huivia voi käyttää vapaallakin. |
perjantai 10. joulukuuta 2010
Ted Baker
I like. En juurikaan pidä tämän maan pukeutumiskulttuurista eikä kohdalleni ole osunut kivoja brittimerkkejä, mutta Ted Baker tekee virkistävän poikkeuksen. Selkeää ja yksinkertaista muttei yhtään tylsää ja laadukkaat materiaalit muodostavat yhdistelmän jolle on paha sanoa ei. Vetoaa vahvasti pohjoismaiseen makuun. Nettisivut tosin kolauttivat kuvaa aika pahasti, meinasin jopa olla linkittämättä kun ne ovat niin kauheat. Ei ehkä muuten pistäisi silmään, mutta kaupat, joissa Ted Bakeria myydään, ovat hieman tasokkaamman näköisiä...
Se on jännä juttu, miten miesten paitoihin ja pukuihin keskittyneet yritykset ovat onnistuneet laajentamaan toimintaansa hyvin menestyksekkäästi myös naisten puolelle, ja räätälöinnin vähenemisestä huolimatta huoliteltu ja laadukas imago ei ole kärsinyt. Ted Baker siis aloitti miesten paidoista, Tiger of Sweden oli räätäliliike ja käsittääkseni myös Sandin tie oli samankaltainen. Tykkään kaikista liikaa, ja voin ehdottomasti suositella sekä Ted Bakeria että Sandia oman kokemuksen perusteella. Sandilta erittäin hyviä paitoja ja pukuja, oma pukuni oli täysosuma ensimmäisellä kokeilulla ja pidän siitä edelleen, tosin valitettavasti paitojen värivalikoima naisille on huomattavasti heikompi miesten mallistoon verrattuna. Tedistä ei ole vielä kovin paljoa omakohtaista kokemusta, lainasin kaverilta viime vuonna useampaan otteeseen ja tykästyin kovasti. Jopa meidän "kylältä" saa Ted Bakeria yhdestä liikkeestä, vaikka opiskelijabudjetilla täytyykin tyytyä lähinnä katseluun ellei ole erikoistilanne (siis ei sellainen erikoistilanne että on pakko ostaa, vaan että oikeasti tarvitsee jotain, esim. juhliin tai jokin vastaava tapaus.) Onneksi on olemassa charity shopit, tänään huomasin pari kivaa paitaa rekillä, ja kappas vain, nehän olivat Ted Bakeria! Kokeilin, olivat aika täydelliset, joten ne täytyi kotiuttaa. Yhdessä ne näyttävät tältä:
Mikäli kiinnostuit, ainakin naisten Ted Bakeria saa Stockalta, Sandilla on oma liike Keskuskadulla ja Tiger löytyy Kämpistä.
Se on jännä juttu, miten miesten paitoihin ja pukuihin keskittyneet yritykset ovat onnistuneet laajentamaan toimintaansa hyvin menestyksekkäästi myös naisten puolelle, ja räätälöinnin vähenemisestä huolimatta huoliteltu ja laadukas imago ei ole kärsinyt. Ted Baker siis aloitti miesten paidoista, Tiger of Sweden oli räätäliliike ja käsittääkseni myös Sandin tie oli samankaltainen. Tykkään kaikista liikaa, ja voin ehdottomasti suositella sekä Ted Bakeria että Sandia oman kokemuksen perusteella. Sandilta erittäin hyviä paitoja ja pukuja, oma pukuni oli täysosuma ensimmäisellä kokeilulla ja pidän siitä edelleen, tosin valitettavasti paitojen värivalikoima naisille on huomattavasti heikompi miesten mallistoon verrattuna. Tedistä ei ole vielä kovin paljoa omakohtaista kokemusta, lainasin kaverilta viime vuonna useampaan otteeseen ja tykästyin kovasti. Jopa meidän "kylältä" saa Ted Bakeria yhdestä liikkeestä, vaikka opiskelijabudjetilla täytyykin tyytyä lähinnä katseluun ellei ole erikoistilanne (siis ei sellainen erikoistilanne että on pakko ostaa, vaan että oikeasti tarvitsee jotain, esim. juhliin tai jokin vastaava tapaus.) Onneksi on olemassa charity shopit, tänään huomasin pari kivaa paitaa rekillä, ja kappas vain, nehän olivat Ted Bakeria! Kokeilin, olivat aika täydelliset, joten ne täytyi kotiuttaa. Yhdessä ne näyttävät tältä:
 |
 |
| Paljetteja! |
Mikäli kiinnostuit, ainakin naisten Ted Bakeria saa Stockalta, Sandilla on oma liike Keskuskadulla ja Tiger löytyy Kämpistä.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Laadusta ja sen puutteesta
On ollut vähän kiireistä viime aikoina eikä ole juurikaan ollut aikaa kirppistellä, ja silloinkin kun olen lauantaisin kauppareissulla poikennut, saalis on ollut olematon. Haussa ei sinänsä ole ollut mitään ihmeellistä: muumikirjoja, muutama keittiöjuttu, ja hattuja voi nyt aina katsoa. Ei kenkiä. En ole varmaan ostanut vielä yhtään paria täällä ollessani, olen aika ylpeä itsestäni!
Kirppiksistä yleensä täällä. Luulisin, että täällä on noin kymmenkunta kaikenkarvaista hyväntekeväisyyskirppistä erilaisiin jaloihin tarkoituksiin. Ongelmana on, että valitettavasti määrä ei korvaa laatua (tässäkään asiassa.) Paikat ovat sinänsä siistejä ja ok, mutta tavara on jotenkin vähän onnetonta ja sekalaista. Ei ole mitään sellaista kuten UFF, jossa olisi pelkkiä vaatteita. Pelkkiä kirjakauppoja on kaksi, mutta silti samojen ketjujen sekakaupoissa on myös kirjoja... Lisäksi etenkin myytävissä vaatteissa heijastuu täällä niin yleinen huono laatu, sekä materiaaleissa että valmistuksessa. H&M on superkamaa New Lookiin ja Primarkiin verrattuna, joten voitte vain arvailla kuinka kauhuissani olin aluksi. Toki vuoden myötä tämä on tasoittunut ja koen vain lievää pahoinvointia mainittujen kauppojen läheisyydessä, mutta silti raastaa. Suomessa asuessa on niin tottunut siihen, että hintaero perustuotteen ja semi-laadukkaan tuotteen välillä on pienempi, eikä kynnys ostaa hyvää ole niin suuri, ja yleisesti ihmiset ovat vaativampia ja laatutietoisempia. Ilmenee kaikessa: ruoka, ASTIAT (tästä varmaan tulee lisää, mun lempipaasauskohde), asuminen, vaatteet.
Mun kämppikset (3x englantilaistyttö) tässä päivänä eräänä pohtivat vaatekaapin sisällön keski-ikää ja tulivat tulokseen, että eihän nyt mitään kahta vuotta vanhempaa taida olla, sehän on a) vanhaa, b) jotain kauheaa sekä lähes satavarmasti c) hajalla vähintään saumoista. Ja kuka nyt edes haluaisi käyttää niin vanhoja vaatteita? Olin vähän tyrmistynyt ja pysyin hiljaa. Nytkin mulla on päällä ainakin kolme vuotta vanhat trenssi ja paita, neljävuotias huivi ja vielä vanhempi neule. Ok, neule on vähän kärsinyt ja joutaa kohta pois, mutta se oli käytettynä ostettu. Muuten ei mitään vikaa. Hame on vain reilu vuoden vanha, mutta ilman valtavia tyylimuutoksia pysynee kaapissa kunnes on puhki. Ärsyttää tämä näiden hieman tekopyhä asenne, ollaan niin "kyllä me ahkerasti kierrätetään ja välitetään luonnosta"-henkisiä ja tehdään iso numero siitä että käytetään monikäyttöisiä muovisia kauppakasseja ja lajitellaan jätteitä, mutta tämä ei ole millään tapaa kokonaisvaltaista eikä vihertävä ajattelu pääse edes vaatekaapin ovelle.
Noni, tulihan paasattua taas. Sieltä kaiken roinan seasta tekee toisinaan ihmelöytöjä, kuten viime vuonna nahkaiset mustat korkokengät £2.50, pyrexin vuokia £1-2.50 jne. Viime perjantaina löysin kampuksen kirppikseltä (kyllä, täältä löytyy kaikkea, myös kirppis!) kahdet hyväkuntoiset nahkahansikkaat, kalvosinnapit jotka eivät kyllä vedä vertoja Bvlgarin napeille mutta värin takia ostin, keraamiset mustat tuikkukipot sekä ta-daa: hattuneulat! Luulin, ettei mulla olisi tarpeeksi hiuksia hattuneuloille, mutta kappas vain, nyt pysyy pilleri hienosti päässä vaikka miten tuulisi. Ah kuinka kätevää. Ja kaikki tämä vain £13.
Offtopic: Voi ei, kirjaston punaisen kerroksen tuolit on vaihdettu. Ovat mustia nykyään, ei siinä mitään, mutta huonompia istua. Vähemmän kömpelöitä tosin, siitä plussaa. Esteettisistä syistä en voi opiskella sinisessä kerroksessa jossa on vanhanmalliset tuolit. (Kyllä, olen rajoittunut, mutta se sävy on vaan niin kamala. Häiritsee keskittymistä.)
Kirppiksistä yleensä täällä. Luulisin, että täällä on noin kymmenkunta kaikenkarvaista hyväntekeväisyyskirppistä erilaisiin jaloihin tarkoituksiin. Ongelmana on, että valitettavasti määrä ei korvaa laatua (tässäkään asiassa.) Paikat ovat sinänsä siistejä ja ok, mutta tavara on jotenkin vähän onnetonta ja sekalaista. Ei ole mitään sellaista kuten UFF, jossa olisi pelkkiä vaatteita. Pelkkiä kirjakauppoja on kaksi, mutta silti samojen ketjujen sekakaupoissa on myös kirjoja... Lisäksi etenkin myytävissä vaatteissa heijastuu täällä niin yleinen huono laatu, sekä materiaaleissa että valmistuksessa. H&M on superkamaa New Lookiin ja Primarkiin verrattuna, joten voitte vain arvailla kuinka kauhuissani olin aluksi. Toki vuoden myötä tämä on tasoittunut ja koen vain lievää pahoinvointia mainittujen kauppojen läheisyydessä, mutta silti raastaa. Suomessa asuessa on niin tottunut siihen, että hintaero perustuotteen ja semi-laadukkaan tuotteen välillä on pienempi, eikä kynnys ostaa hyvää ole niin suuri, ja yleisesti ihmiset ovat vaativampia ja laatutietoisempia. Ilmenee kaikessa: ruoka, ASTIAT (tästä varmaan tulee lisää, mun lempipaasauskohde), asuminen, vaatteet.
Mun kämppikset (3x englantilaistyttö) tässä päivänä eräänä pohtivat vaatekaapin sisällön keski-ikää ja tulivat tulokseen, että eihän nyt mitään kahta vuotta vanhempaa taida olla, sehän on a) vanhaa, b) jotain kauheaa sekä lähes satavarmasti c) hajalla vähintään saumoista. Ja kuka nyt edes haluaisi käyttää niin vanhoja vaatteita? Olin vähän tyrmistynyt ja pysyin hiljaa. Nytkin mulla on päällä ainakin kolme vuotta vanhat trenssi ja paita, neljävuotias huivi ja vielä vanhempi neule. Ok, neule on vähän kärsinyt ja joutaa kohta pois, mutta se oli käytettynä ostettu. Muuten ei mitään vikaa. Hame on vain reilu vuoden vanha, mutta ilman valtavia tyylimuutoksia pysynee kaapissa kunnes on puhki. Ärsyttää tämä näiden hieman tekopyhä asenne, ollaan niin "kyllä me ahkerasti kierrätetään ja välitetään luonnosta"-henkisiä ja tehdään iso numero siitä että käytetään monikäyttöisiä muovisia kauppakasseja ja lajitellaan jätteitä, mutta tämä ei ole millään tapaa kokonaisvaltaista eikä vihertävä ajattelu pääse edes vaatekaapin ovelle.
Noni, tulihan paasattua taas. Sieltä kaiken roinan seasta tekee toisinaan ihmelöytöjä, kuten viime vuonna nahkaiset mustat korkokengät £2.50, pyrexin vuokia £1-2.50 jne. Viime perjantaina löysin kampuksen kirppikseltä (kyllä, täältä löytyy kaikkea, myös kirppis!) kahdet hyväkuntoiset nahkahansikkaat, kalvosinnapit jotka eivät kyllä vedä vertoja Bvlgarin napeille mutta värin takia ostin, keraamiset mustat tuikkukipot sekä ta-daa: hattuneulat! Luulin, ettei mulla olisi tarpeeksi hiuksia hattuneuloille, mutta kappas vain, nyt pysyy pilleri hienosti päässä vaikka miten tuulisi. Ah kuinka kätevää. Ja kaikki tämä vain £13.
Offtopic: Voi ei, kirjaston punaisen kerroksen tuolit on vaihdettu. Ovat mustia nykyään, ei siinä mitään, mutta huonompia istua. Vähemmän kömpelöitä tosin, siitä plussaa. Esteettisistä syistä en voi opiskella sinisessä kerroksessa jossa on vanhanmalliset tuolit. (Kyllä, olen rajoittunut, mutta se sävy on vaan niin kamala. Häiritsee keskittymistä.)
maanantai 20. syyskuuta 2010
Dolce Vita ja piisamihattu
Viime viikonloppuna pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa syksyn legendaarisille Myyrmäki-hallin kirppiksille. Suurin osa ajasta kului tosin pöydän myyntipuolella, ja tavaraa katosi taas uusiin koteihin ihan kiitettävä määrä. Nyt (ehkä) harvennetaan myyntifrekvenssiä, on oltu myymässä puolen vuoden välein, mutta seuraava kerta taitaa olla vasta vuoden päästä.
Kirppiksellä on kivaa, kannattaa mennä myymään tai ostamaan. Ja kannattaa ottaa seuraa mukaan jos myy, silloin on vielä kivempaa. En ehkä osaisi ilman kavereita mennä. Siinä on myös se hyvä puoli, että niillä on aika usein jotain tosi kivaa myynnissä, kuten nyt Ralph Laurenin kamelinvärinen villainen kaulahuivi ja mustepatruunoita. Loistavaa.
Kirppispolte oli liian suuri tyytyäkseni vain seisoskelemaan. Takana oli kuitenkin pitkä kuiva kausi, vaikka kesällä kävinkin muutamaan otteeseen Hietsussa. Oli pakko vähän livahtaa kiertämään molempina päivinä. Kannatti! Mukaan tarttui pikkupullo Diorin Dolce Vitaa, edellinen oli jo säännöstelyssä kun en ole raaskinut ostaa isoa pulloa. Kreivin aikaan, sanoisin. Kaveriksi löytyi Pure Poison. Lisäksi bongasin turkishatun, joka on ehkä piisamia. Se oli sopiva, lämmin ja pehmeä, ja hinnan oltua enemmän kuin kohdallaan se tarttui matkaan. Jes.
Jatkuvasti käynnissä oleva teepurkkimetsästys tuotti jälleen tulosta. Perinteinen kiinapurkki löytyi, samoin kuin perus peltisiä hopeisia, mutta myös jotain jännempää. Hedelmäkuvioita! Kaiken lisäksi mulla on Englannissa mangoteetä, joka sopii tähän purkkiin mainiosti. Kansi on kyllä vähän hankalaa jollain välineellä avattavaa mallia, mutta täydellisyyttä on vaikea löytää.
Suoraan kirppikseltä matka jatkui Desigmuseoon katsomaan Oiva Toikkaa ja Fashion Photo Helsinkiä. Oli tosi täyttä, sillä molemmat näyttelyt olivat eilen viimeistä päivää auki. En sitten yhtään aikaisemmin ehtinyt... Hienoja olivat, molemmat, vaikken Toikan kuutiojutuista tykännytkään. Monet muut uniikkityöt sen sijaan olivat upeita. Suurin osa niistä oli yksityiskokoelmissa, ja haluaisinkin tietää missä ihmeen tilassa niitä pidetään. Monet olivat valtavia ja veivät metrikaupalla tilaa. Toisaalta kai sitä tilaakin löytyy jos on varaa Toikan uniikkityöhön. (Miksei muuten Suomen museoissa saa kuvata? Tukholmassa ja Sofiassa sai kuvata tosi monissa paikoissa.)
En tykkää syksystä koska silloin sataa. En siltikään, vaikka välillä on kuulas ja hetken aikaa kuiva päivä, suurin osa ajasta kuitenkin sataa. Sade yllättää aina syksyisin, vaikkei siinä mitään yllättymistä pitäisi olla. Varomaton ihmisparka kastuu helposti tai joutuu saarretuksi jos ei muista kuljettaa mukana sadetakkia tai sateenvarjoa. Kuten minä eilen matkalla museoon. Onneksi oli karjalanpiirakoita eväänä, mutustelin niitä sporaa odottaessani. Asiaan luonnollisesti kuuluu se, että näin edellisen perävalot ja on sunnuntaiaikataulut. Pfff.
 |
| Tavarat mukaan banaanilaatikoissa. Kuinkas muutenkaan! |
 |
| Kotia etsiviä kenkiä |
 |
| Löytöjä |
 |
| Tee maistuu varmasti paremmalta tästä purkista |
Suoraan kirppikseltä matka jatkui Desigmuseoon katsomaan Oiva Toikkaa ja Fashion Photo Helsinkiä. Oli tosi täyttä, sillä molemmat näyttelyt olivat eilen viimeistä päivää auki. En sitten yhtään aikaisemmin ehtinyt... Hienoja olivat, molemmat, vaikken Toikan kuutiojutuista tykännytkään. Monet muut uniikkityöt sen sijaan olivat upeita. Suurin osa niistä oli yksityiskokoelmissa, ja haluaisinkin tietää missä ihmeen tilassa niitä pidetään. Monet olivat valtavia ja veivät metrikaupalla tilaa. Toisaalta kai sitä tilaakin löytyy jos on varaa Toikan uniikkityöhön. (Miksei muuten Suomen museoissa saa kuvata? Tukholmassa ja Sofiassa sai kuvata tosi monissa paikoissa.)
En tykkää syksystä koska silloin sataa. En siltikään, vaikka välillä on kuulas ja hetken aikaa kuiva päivä, suurin osa ajasta kuitenkin sataa. Sade yllättää aina syksyisin, vaikkei siinä mitään yllättymistä pitäisi olla. Varomaton ihmisparka kastuu helposti tai joutuu saarretuksi jos ei muista kuljettaa mukana sadetakkia tai sateenvarjoa. Kuten minä eilen matkalla museoon. Onneksi oli karjalanpiirakoita eväänä, mutustelin niitä sporaa odottaessani. Asiaan luonnollisesti kuuluu se, että näin edellisen perävalot ja on sunnuntaiaikataulut. Pfff.
 |
| Sadetta pitämässä. Odottavan aika on pitkä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)