sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Second hand shopping (once again...)

Olen ollut kiltisti viime aikoina ja olen jättänyt sekä uudet että käytetyt ostostelut vähemmälle. Uskaltauduin tämän kylän second handiin, josta tarttui mukaan monikäyttömukavuusmekko, ah-niin-ihanaa Ted Bakeria. Tästä on jo useampi viikko aikaa enkä ole käynyt uudestaan! Olen ylpeä itsestäni.

Sitten olen unohtanut esitellä "luottokirppikseni" Lontoossa: Octavia Foundation Brompton Roadilla. Vaarallisesti noin 5 min päässä kaverin luota. Täältä löytää laadukkaita ja asiallisia kuteita.

Luottokaupasta ostettiin luottomerkki Emporio Armanin pellavainen bleiseri pilkkahintaan.
Tällä työnhakumenestyksellä se kyllä joutuu odottamaan parempia aikoja...
Sen sijaan ikkunan pinkkiä huivia voi käyttää vapaallakin.


lauantai 26. helmikuuta 2011

Vierailijoita

Sekoitan nyt sen pienenkin aikakäsityksen mitä teillä on saattanut olla tekemisistäni. Tämä postaus käsittelee tapahtumia ennen mitään tämän viikon postauksia, ajoittunee tammikuun lopulle.


Asiaan. Oli kavereita kylässä! Sisko on kyläillyt täällä mutta muuten ei (vielä) ole ollut kyläilijöitä. Tämä oli vain viikonloppukeissi, sillä matka jatkui Skotlantiin. Tehtiin kaikkea kivaa: käytiin torilla ja teekaupassa, syötiin hyvä brunssi, kiivettiin ylös Ashton Memorialille, syötiin yummy cupcakeseja ja juhlittiin opiskelukaverin synttäreitä. Kivaa oli, kaveritkin tykkäsivät "kaupunki-detoxista." Auringolla lienee osuutta asiaan.


Yummy cupcakes. Dominon näköinen on suosikki. Täällä niiden nimi on Oreo.

torstai 24. helmikuuta 2011

Singing in the rain

Ehkä ei sentään, en ole kovin laulavainen henkilö. Mutta siis täällä sataa, taas. Yhä. Edelleen. Miten missään voi sataa koko ajan? Kaikkeen tottuu, sanotaan. En täysin allekirjoita, mutta se ei enää yllätä jos sataa. Aurinko yllättää ja sitten sokaistuu ja tulee migreeni.

Joka tapauksessa sateen sietää hyvillä varusteilla: kierrätysmuovinen Dyberg & Larsenin sadetakki ja hyvät kumisaappaat ovat aseet sadetta vastaan. Aiemmin olen tepastellut iloissani Rocket Dogeilla, jotka ovat joko punaiset, musta-kultaiset tai mustat glitter-tähdillä. Ja erittäin hienot, sehän on sanomattakin selvää. Harmikseni ne on kuitenkin luotu ilmeisesti hieman lievempiin olosuhteisiin (kuten Helsinkiin, glittertähdelliset voivat vielä hyvin) ja punaiset vuotavat. Lisäksi varsi ei ole kovalla sateella tarpeeksi pitkä, se on vain puolisääreen. Niinpä en voinut vastustaa korkeita kumisaappaita kun ne olivat alennuksessa. Strassit ovat tietysti hieman hurjat, sopivat paremmin Pietariin, jonne kaverini pari päätyi.

Paljon kivoja kenkiä (vain kolme paria on mun)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Leivotaan!

Kävin alkukuusta kylässä suomalaisen kaverini luona Glasgowssa, ja tehtiin pullaa! Oli jänniä hetkiä kun tässä maassa ei lähikaupasta löydy leivinpaperia tai kanelia ja sokeri ja jauhot ovat aina loppu. Hiivasta on turha uneksiakaan, sen ostin aiemmin isommasta kaupasta. Tehtiin sitten voisilmäpullia. Tuli ihan normaalin makuisia vaikka käytettiin vegaanista margariinia ja kananmunankorviketta.

Huom. puutaso! 

Nerokas mittakannu mittaa melkein missä tahansa yksikössä.
Suomesta tietenkin.

Lisäksi vaivauduin vihdoin tekemään itse rakastamiani valkosipuli-mozzarella–leipiä. Onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla, ei tarvitse edes tuotekehittelyä!

tiistai 22. helmikuuta 2011

D-vitamiinia

Pari viikkoa vanhaa tekstiä mutta silti kuranttia:

Tänään luonnolisesti sataa, mutta tällä viikolla on muuten ollut jopa kaksi (2) aurinkoista ja sateetonta päivää. Täytyi ihan kaivaa aurinkolasit esiin. On ollut tosi lämmintäkin, pitäisi pesettää trenssi kun kohta on varmaan aika siirtyä talvitakista pois. Tänään bongasin kampuksella shortsit ja flip-flopit (ihan niin pitkälle en aio vielä mennä.) Ilman takkia pelkällä hupparilla on jo ihan standardi paikallisemman väestön keskuudessa...

Söin myös kalaisia asioita pitkästä aikaa, ostin semmoista lohimömmöä mitä voi laittaa leivän päälle (tosi hyvää.) Tulee oikein D-vitamiinia kerrakseen. On kyllä vähän ikävä uuni-/savulohta, täytynee tehdä ekskursio Sainsbury'sin kalatiskille ja kalakauppaan kun tulee ensi kuun tuet!

Viikko sitten suoritettu huoneraivaus ja matonpesu tuotti hyviä tuloksia, olen ollut vähän pirteämpi ja käynyt pari kertaa lenkillä kun en ole jaksanut raahautua salille asti.

---

Aloitin myös joogan täällä, löysin hyvän ryhmän. Eikä salissa ole edes kylmä! Ikävä kyllä sitä on vain kolme kertaa kuussa, mutta on sekin tyhjää parempi. Viime viikolla jouduin jättämään väliin kun oli migreeni kylässä, ja tällä viikolla on väliviikko.

maanantai 21. helmikuuta 2011

195. haaste

On jäänyt muutama viikko erinäisistä hyvistä ja huonoista syistä johtuen. Nyt kuitenkin palaillaan riehan parissa. Vähään aikaan ei ole tiedossa mitään hurjaa, ellei laske 10 h kampuspäiviä. Ehkä ihan hyvä niin, viikko sitten lauantaina oli hyvinkin riehakasta, käytiin lattari-lauantaiklubilla ja oli muuta kuin perus-ilta ulkona pitkästä aikaa.

Storytelling

On tullut tarinoitua muualla niin en ole ehtinyt tänne kirjoitella (eipä sillä että mitään mainittavaa olisi tapahtunut.) Perjantaina oli business and international macroeconomicsin mid-term (koe), joka vei kirjoituskapasiteetin aika lailla kokonaan, ja siltikin - tai juuri siksi - olin liian hidas itse kokeessa. Formaatti on seuraava: kahdeksan kysymystä, annetaan kolmisen viikkoa etukäteen, kokeeseen tulee neljä, joista kolmeen pitää vastata (eli seitsemän täytyy valmistella.) Aikaa 45 min eli 15 per kysymys. Näiden kysymysten parissa sitten vietettiin kohtuullisen paljon aikaa: ensin täytyy löytää vastaukset, kirjoittaa ne, ymmärtää, muokata, harjoitella diagrammien piirto, tiivistää ja opetella ulkoa viimeisin versio. Sanomattakin lienee selvää ettei kuvio ole todellisuudessa ihan näin simppeli :D Aiheena oli makron perusteorioita: Keynesian Cross, IS-LM (investement-saving–liquidity-money), AD-AS (aggregate demand/supply) + Solow-model. Sitten oli muutama ajankohtainen kysymys lamasta sekä Kiinan ja USA:n kauppataseesta (? trade balance.) Ja otsikko juontuu siitä, että aina pitää "tell the story" jonkin muuttujan vaikutuksesta ja transmissiomekanismeista (transmission mechanisms.)

Valittuja paloja eri luennoitsijoilta:

Inflaatiosta: "It's like taking drugs. Feels good in the short run, but in the long run effects are very bad."

"Economics is a sexy subject because it has many curves."

Portfolioasioista: "So, basically it seems you have two equally shitty options and you have to choose which one to take."

Kirjanpidon luennoitsijat eivät sutkauttele koskaan mitään harmaissa villapaidoissaan, kansis saattaa toisinaan olla jopa viihdyttävää kummallisten esimerkkien takia. Ennen joulua peliteoriaa tarkasteltiin tutorin noin 5-7 vuotiaan pojan kanssa. Kyse oli siitä, että kannattaako olla kiltti. Ensimmäinen pelaaja oli poika, toinen joulupukki, ja sitten tehtiin decision tree ja täyteltiin payoffsit ja niinhän siinä kävi että kannattaa olla kiltti!


Apua en kyllä ikinä voi puhua kansiksesta suomeksi. Ei mitään käsitystä mitä termit ovat...

Muihin asioihin. Kiire ei lopu tähän, pitää alkaa tehdä esseitä ja ryhmätyötä, mutta yritän saada kirjoitettua loppuun muutamia keskeneräisiä tekstejä ja ajastella niitä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

"What's your real name?"

"Sorry?"
"What's your real name? Is it like Anastasia or something?"
"No, I'm Anna"
"Really? Oh, right... You nordic people don't do nick names that much, do you?"
"No, not really..."

Näin täällä tänään. Tähän keskusteluun uudehkon kaverin kanssa kiteytyy eräs peribrittiläinen asia: lempinimet. Lähestulkoon kukaan ei käytä ristimänimeään, viime vuoden kahdeksasta englantilaiskämppiksestä yksi käytti useimmiten "oikeaa" nimeään, tosin hänkin sai melko pian nimeen liittymättömän lempinimen. Ja siis lempinimellä esittäydytään aivan joka paikassa, ainoastaan virallisimpiin papereihin laitetaan oikea nimi. Täällä tunnetaan ihmiset lempinimiltä, kuten: Kate/Katie/Katy, Tom, Pete, Becky/Becks/Becca, Nick, Charlie, Ed/Eddy, Sam, Alex...

torstai 10. helmikuuta 2011

Opiskelusta

Taannoin toiveissa nousi esille kurssini ja mitä täällä teen. Eli virallisesti pääaineena on rahoitus (johon liittyy liikaa pakkokirjanpitoa ja -tilastotiedettä) ja sivuaineena kansantaloustiede ja jotain epämääräistä project/operation managementia. Käytännössä mulla on kuitenkin enemmän kansista (melkein puolet) kuin mitään muuta yksittäistä ainetta. Mietinnässä on säännöllisin väliajoin ollut koulutusohjelman vaihto "puhtaaseen" rahoitukseen tai joint majoriin finance & econ, lähinnä sen takia että saisi kirjanpitoa vähän vähemmäksi. En ole vielä kuitenkaan tehnyt mitään päätöksiä, saa nähdä miten käy kun tulee ensi vuoden kurssivalintojen aika. Loppujen lopuksi mulla on kuitenkin melko samanlaiset kurssit kuin noilla, täytyy katsoa mistä erot sitten syntyisivät.

En viitsi laajemmin selittää mitä tehdään, koska se voi lipsua vähän tylsyyden ja ammattisanaston puolelle. Pääasiassa toisen vuoden jälkeen on tarkoitus osata tuottaa pelkistettyjä kansainvälisten standardien mukaisia kirjanpitojuttuja (financial statements, mitä ikinä suomeksi onkaan), tulkita niitä ja niiden numeroita, ymmärtää miten pörssi ja arvopaperimarkkinat toimivat, miten osakkeiden ja obligaatioiden hinnat määräytyvät ja pohita investointien kannattavuutta. Näiden lisäksi sitten kaikkia "kivoja" tilastojuttuja SPSSn kanssa, syötetään dataa, sohitaan vähän nappuloita ja voilá, tulee kuvaajia ja taulukoita joita taas tulkitaan.

Eniten olen viime aikoina keskittynyt kansikseen, tarkemmin makroon. Luojan kiitos viime vuoden puolella pääsin eroon mikrosta ja yritysteoriasta? (theory of the firm) ja kuluttajista, nyt on kaksi kurssia makroa ja mielenkiintoisemmat kuviot. Eli miten asiat toimivat kokonaisuudessa. Alla on oikein tyhjentävä (ja hyvä) klippi aiheesta, näitä teorioita jauhettiin viime vuonna ja jatketaan yhä. Löytyy varmaan englanninkielisillä teksteilläkin jos jaksaa kaivaa.


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Maailman napa: yliopisto

Elämäni pyörii tällä hetkellä aivan täysin yliopiston ympärillä. Siellä tietysti opiskellaan päivisin, luennoilla ja tutorialeissa, tauoilla ollaan yliopiston kirjastossa tai oman collegen common roomissa tai keittiössä. Illemmalla on usein tapaamisia yliopistoon liittyviä opiskelijajärjestöjä koskien ja sitten voi mennä joko opiskelemaan vähän lisää kirjastoon tai kotiin, jossa on kämppiksinä yliopistokavereita. Tai sitten voi mennä hengailemaan lähellä asuvien opiskelukavereiden kanssa ja puhumaan yliopistoasioista. Viikonloppuisin voi mennä yliopistokavereiden kanssa ulos ylioppilaskunnan klubille.

Vapaa-ajalla voi nähdä vähän lisää opiskelukavereita erilaisten yhdistysten, kuten Photography Societyn, tapaamisissa. Lisäksi voi olla Faebookin ja Skypen kautta yhteydessä niihin opiskelukavereihin, jotka eivät tällä hetkellä ole Lancasterissa vaihdon tai placementin takia. Urheilupuolen voi hoitaa yliopiston salilla ja uimahallilla.

Koska elämässä ei voi olla liikaa yliopistoa, siellä voi olla myös osa-aikatöissä student ambassadorina. Varsinaiseen työnhakuun yliopisto ei suoraan liity, mutta careers service järjestää workshoppeja ja meet the employer -tapahtumia, varmuuden vuoksi. Yliopisto koordinoi myös mentor-ohjelmaa.

Aikakäsitys on luonnollisesti jaksottunut yliopiston mukaisesti kymmeneen opiskeluviikkoon per lukukausi, väliin neljän viikon loma (paitsi kesällä pidempi.) Yleensä ei ole mitään käsitystä normaaleista viikkonumeroista, eikä välttämättä päivistäkään. Kuka nyt päivämäärää kaipaa jos kaiken voi ilmasta tyyliin tiistai, viikko 4?

Yksitoikkoista? Kyllä. Kaipaanko vaihtelua? Kyllä. Mistä sitä saisi? En tiedä.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Tukholman kaupungintalon torni

Olin etukäteen tietoinen siitä, että myös kaupungintalon torniin pääsee käymään. Tämäkin on melko must-see, jos kunto ja polvet kestävät. Nousu on muistaakseni noin 10 minuuttia.

Päämäärä



Nousu sinänsä ei ollut niin paha kuin ajattelin, osittain se saattoi johtua mielenkiintoisista ratkaisusta: suht kauan portaiden sijaan oli "ylämäkeä" ja kulmissa muutama porras.



Up you go

Hassut mutkat kulmissa

Viimeiset portaat, kylmyys ja ihana tervan ja puun tuoksu
Syy kiipeämiseen + Gamla Stan  


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ajan tasalla

Olen yrittänyt viime aikoina hieman ryhdistäytyä ja olla vähän enemmän perillä mitä maailmalla tapahtuu. Kotona (suomessakotona) tulee katsottua uutisia ainakin toisinaan toisella silmällä, HS luetaan pari kertaa viikossa ja metro julkisissa. Täällä meillä on telkkari mutta en edes tiedä milloin tai miltä kanavalta tulisi uutisia. Koko puolentoista vuoden aikana olen katsonut vain yhden Diilin kun kämppikset katsoivat sitä...

On melko outoa elää täällä kampuskuplassa lähes tietämättömänä maailman menosta. Ainoa keino olla tietoinen siitä, on itse yrittää ottaa selvää lukemalla lehtiä. Satunnaisesti kansiksen luennoilla mainitaan joistain ajankohtaisista asioista, mutta käytännössä täällä voi elellä täysin eristäytyneenä jos huvittaa (mikä ei ole kovin hyvä juttu, koska voi olla aivan pihalla hyvinkin pian.) Täytyy myöntää ettei mulla ole juurikaan käsitystä mitä tällä saarella tapahtuu.

Management Schoolilta saa arkipäivisin Wall Street Journalin ja Financial Timesin, niitä luin viime vuonnakin. Tykkään etenkin kun FT:n välissä tulee välillä erikoislehti. Yritin tilata FT Weekendin kun siitä oli mainio tarjous, mutta totesin ettei täällä tunneta ovijakelua aamujakelusta puhumattakaan... Olisin voinut tilata lehden, jolloin olisin saanut kuponkeja, joilla voin lunastaa lehden joltakin tietyltä Newsagentsiltä sinä samana päivänä kun lehti ilmestyy. En sitten tilannut, koska haluaisin mieluummin lukea lehteä aamupalalla kuin pukea, kipittää alas kaupunkiin hakemaan lehteä ja kavuta takaisin ylös. Ja tuolla tavalla jäisi lehti välistä jos on viikonlopun poissa.

edit: niin unohdin mainita että tilasin sitten The Economistin FT:n sijaan. Sen pitäisi tulla lauantaisin, mutta hieman liian usein se jää maanantaihin... mutta podcastit saa ajallaan perjantaina.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Tukholman kaupungintalo




Ai että. Ehdottomasti parhaita paikkoja missä olen ikinä käynyt. KÄYKÄÄ tekin. Tämä on aihe josta voisi vuodattaa ikuisuuksia, mutten nyt jaksa. Katsokaa kuvia sen sijaan. Sen verran mainitsen että hienosti oltiin ruotsinkielisellä kierroksella (kun englanninkieliset oli täynnä) ja jopa ymmärrettiin! Kannattaa ehdottomasti ottaa ruotsinkielinen kiireisinä aikoina jos suinkaan ymmärtää, ryhmä on pieni eikä tarvitse juurikaan jonottaa.



Sininen sali (joka ei ole sininen), Nobel-banketin pääkallopaikka

Kaupunginvaltuuston istuntosali

Istuntosalin superhieno viikinkivaikutteinen katto

Ikkunasta





Kultainen sali (joka jakoi mielipiteet, minä luonnollisesti pidän)








Runeberginpäivää

Kuvan leivokset eivät liity valistukseen, ne syötiin ulkosuomalaisessa seurassa

Taas on se aika vuodesta, jolloin valistetaan ulkomaalaisia kavereita suomalaisesta kulttuurista. Oppi menee parhaiten perille leivosten muodossa.

perjantai 4. helmikuuta 2011

192. haaste

Tämäkin on myöhässä, enkä löytänyt linkkiä alkuperäiseen haasteeseen. Edellisviikon haasteena oli kuitenkin 'erilainen.'

Karuselli paketissa

Viime sunnuntaina torilla oli ennakkoon kiinalaisen uudenvuoden juhlat. Karuselli näyttää tältä paketoituna, teekupit oli jo viety pois tässä vaiheessa.

191. haaste

Kirjoitin tämän jo pari viikkoa sitten, mutten saanut aikaiseksi purkaa kameraa koneelle...

----

Jää. Sitä ei täällä juurikaan näy. Joulu- ja pääsiäislomilla on jännää nähdä megajääpuikkoja ja kulkea keskustassa henkensä kaupalla. Hassua miten ennen niin arkiset asiat muuttuvat yhtäkkiä erikoisiksi, ja vielä hyvin lyhyessä ajassa. En halua ajatellakaan mitä asioita ihastelen kun kandi on valmis...

Yleensä päivälämpötila on lähempänä kymmentä, mutta viime päivinä on ollut pakkasta. Siitä johtuen on ollut poikkeuksellisesti kaunista säätä eikä ole liiemmin satanut. Selkeästi huomaa, että englantilaiset talot on rakennettu muunlaista säätä varten. Aamuisin voi arvata nousematta ylös onko kylmä vai lämpimämpi päivä. Ja ikkunat jäätyvät. Kokonaan.



Helsingin jää on toki aivan toista luokkaa, siellä ei jäädy ikkunat, vaan jääpuikot tippuvat rakennuksien reunoilta.

Keskuskadulta