Salihirmu / Gymaholic

Hei kaikille, terveisiä salilta! Olen ollut kovin reipas ja käynyt neljän päivän sisään kolme kertaa salilla, jee! Ja energiaa riittää, ainakin tilapäisesti. Kysykää tunnin päästä uudelleen niin makaan taintuneena sohvalla :D

Nike+ on MAHTAVA. Se syyllistää epäsuorasti jos ei ole käynyt tarpeeksi salilla ja kehuu kun on ollut erityisen hyvä juoksu. Asetin kolme viikkoa sitten tavoitteen, että juoksisin useammin. Itseasiassa tarkoitus on, että kävisin useammin salilla mutta se on ihan sama koska joka kerta kun menen niin juoksen ainakin vähän. Tavoitteena on juosta kymmenen kertaa neljässä viikossa, mikä ei sinänsä ole paha, mutta sitten täytyy ottaa huomioon että olin kotona viisi päivää ilman pluslenkkareita ja niitä juoksuja ei rekisteröity. Yhtä kaikki, sunnuntaina olin jo alkamassa laiskaksi, mutta sitten tuli Nike+ viesti sähköpostiin, tsempaten viimeistä haasteviikkoa varten. Sitten iski niin kamala olo että oli pakko mennä salille! Juoksun data on kuvassa, kaikki tiedot kätevän näpsäkästi siinä niin. Tämä on sinänsä vähän huono esimerkki koska se on niin lyhyt kun tein vain lämmittelyn vastus? (resistance) harjoittelua varten.

Hello everybody, greetings from gym! I've been active and gone to gym three times in four days, woop woop! And I'm full of energy, at least temporarily. Ask again in an hour, I will be lying dead on the sofa :D

Nike+ is BRILLIANT. It makes you feel quilty if you don't workout enough and congratulates when you have had especially good run. I set a goal three weeks ago to run more often. Or the idea is to go to gym more often as there was a risk that I would slip, but anyway every time I go to gym I run at least a bit. The goal is to run ten times in four weeks, which is not bad, but gets more difficult if you consider that I was home for five days without plustrainers so those runs have not been registered. Anyway, on Sunday I was about to get lazy when I got a message from Nike+ wishing me good luck for the last week of my challenge. I felt so horrible about even thinking of skipping gym that I had to go! The data from the run is in the pic above, all info in a nice package. However it's not the best example because it's so short; I only did warm-up for resistance.

Rullaa / Rolling

Perjantai tarkoittaa sitä, että joka puolella ihmiset rullaavat pieniä matkalaukkujaan viettääkseen viikonlopun kotona tai kylässä. Ilmiö toistuu sekä yliopistossa että töissä, ja olen hyvällä tuulella aina kun voin liittyä rullailijoiden joukkoon, kuten toissa perjantaina. Viikko sitten maanantaina oli Bank Holiday niin päätin lähteä Lontooseen kylään yliopistokaverin luokse. Dramaattisen nenäverenvuodon saattelemana rullailin toimistosta ajoissa pois, että ehdin viimeiseen suoraan junaan Lontooseen.

Maisemanvaihdos, varaslähtö ja lisäpäivä tekivät viikonlopusta sopivan tauon arkeen. Oli ihanaa nähdä ihmisiä kaduilla, mainosvaloja, mennä metrolla ja muita asioita jotka kuuluvat suurkaupunkeihin. Ja etenkin ihmisiä, jotka eivät kaikki näytä samalta, vaan rohkeasti näyttävät siltä miltä huvittaa. Perjantaina suunnattiin suoraan asemalta Sohoon drinkeille ja törmäsin pariin kuolettavan ihanaan kauppaa, onneksi ne olivat kiinni. Lauantaina vuorossa oli pitkät yöunet, hidas aamu ja shoppailua Westfieldin megalomaanisessa ostoskeskuksessa, sain ostettua sieltä viimeisen osan kaverin häälahjaan. Shoppailun uuvuttamina ei jaksettu lähteä ulos enää illalla. Sunnuntaina leivottiin pannukakkua ja korkattiin Staffordissa tehty vadelmahillo, hoidin lisäksi muutaman ostoslistalla olleen asian Harrodsilta (siellä on tosi hyvä mustevalikoima mustekyniin.) Maanantaina pääsin vihdoin käymään Buckinghamin palatasissa, joka on auki vain pari kuukautta vuodesta. Onnistuin varaamaan yhden viimeisistä lipuista koko viikonloppuna! Luulen että visiitistä riittää aihetta omaan postaukseen. Palatsin jälkeen suuntasin kamalassa ruuhkassa Notting Hillille katsomaan karnevaalia ennen kotimatkaa. Bradford iski kasvoja päin kuin märkä rätti kaupunkiviikonlopun jälkeen, koska kastuin läpimäräksi 10 min matkalla kotiin. Tämän lisäksi oli myös jäätävän kylmää, neulemekko, housut ja huivi eivät olleet tarpeeksi...

Nottigh Hill Carnival

Friday means that people are rolling their little suitcases to go home or take a weekend break elsewhere. Phenomenon appears in both at uni and work, and I’m always happy to join the rolling crowd, like I did on Friday two weeks ago. It was the Bank Holiday weekend so day off on Monday and perfect opportunity to go to see my friend in London. After dramatic last-minute nose bleed I rolled away from office a bit earlier to catch the last direct train to London.

The change of scenery, early start and the extra day made a nice break to everyday life. It was wonderful to see people on streets, city lights, take tube and other things that belong to cities. Most of all I was pleased to see people who bravely looked excatly like they wanted, without caring other people’s opinions. On Friday we headed to Soho for drinks strainght from train station. I saw some deadly gorgeous shops but luckily they were closed so I didn’t end up bankrupt. On Saturday we slept long and had a slow morning, after that it was the huge Westfield mall, where i finally bought the last part for my friend’s wedding gift. As we were tired after shopping it was just a chileld night in. Sunday was baking day, I did Finnish oven-baked pancake and we corked the raspberry jam I had made in Stafford with my other friend. I had been looking forward to Monday for quite a while because I had managed to book one of the last tickets to Buckingham Palace summer opening! It was so fantastic that it will get its own post. After that it was time for terribly busy tube to Notting Hill Carnival just before getting back to Bradford. The inconvenient truth of my current hometown hit against my face as soon as I stepped off the train. It was raining, like always. (London had been ok for shorts) Because I thought it was just a regular drizzle, I decided to walk home. Fail. In 10 mins I was soaked and freezing as the drizzle had turned into proper rain to celebrate my return.

Taas mennään / Here we go again

Torstaina:

Istun koneessa matkalla Suomeen, nyt taidetaan olla jossain Etelä-Norjan paikkeilla. Töitä on vielä kolme viikkoa jäljellä, mutta tänä viikonloppuna on ystävän häät ja kotimaa kutsuu. Sain vapaata pitkän viikonlopun, tulen maanantaina takaisin iltapäiväkoneella. Pomo kyllä tiistaina ihmetteli että miten se on antanut mulle näin paljon vapaata kun tiimin kolmas henkilö on myös lomalla tämän viikon...

Rakastan lentokenttäoloa. Se on se tunne, joka tulee kun rullaa laukkujen kanssa asemalaiturille tai saapuu autolla kenttäalueelle. Pieni kutkutus ja maisemanvaihdon odotus, vaikka yleensä perillä ei ole mitään yllätyksiä luvassa. Sen sijaan en yhtään tykkää Manchesterin kentästä aamuruuhkassa. Kontrasti aamujunaan on valtava, järjestys, hiljaisuus ja nopeus ovat kaikki poissa. Pahinta jutussa on se, että yhdeksän aikaan business-matkaajat ovat jo koneissa ja kaikki tungeksivat ihmiset ovat turisteja, jotka yllättyvät lentokenttäasioista eikä jono solju eteenpäin. Tunnustan kyllä heti, että taakseni ei kannata koskaan mennä turvatarkastuksessa, koska tavaroistani täyttyy yleensä kolme tai neljä laatikkoa... Yksi matkalaukulle, toinen koneelle, kolmanteen bleiseri, huivi, ipod, nesteet, kengät, vyö, hattu, kello ja usein tulee neljäs koska en heti muista kaikkia edellä mainittuja tai turvatarkastussedät ovat kärsimättömiä eivätkä odota kunnes kaikki tavara on laatikoissa. Mutta silti väitän että asia sujuu suhteellisen sutjakasti tavaramäärään nähden.

Tuntuu hassulta mennä kotiin. Tai Suomeen, koska Englantikin on koti, kaikista “kauheuksista” huolimatta. Seitsemän viikkoa on mennyt supernopeasti enkä ole juurikaan pitkästynyt vaikka Bradford ei ole mitenkään viihdyttävä paikka. Itseasiassa mulla ei nyt sinänsä ole mikään tarve mennä kotiin muuten kuin häitä varten, tosin tila saattaisi olla eri jos tietäisin etten ole menossa. Ei sillä etteikö olisi kiva mennä, mutta ei mulla ole ikävä muuta kuin parempaa säätä ja lämpimiä sisätiloja ja jotain ruokajuttuja. Ja sitä että asiat hoituu, mutta se on vähemmän konkreettinen.

Olennaisista hääasioista, kuten lahjasta, taivallisesta mekosta ja käsintehdystä hatusta lisää tuonnempana.

Helsinki & Espoo

On Thursday:

I’m sitting on plane on my way to Finland, at the moment we are somewhere around southern Norway. I still have three weeks left at work, but a friend of mine is getting married on Saturday and naturally I want to be there. I took a long weekend off as I will be taking Monday afternoon flight back. Though on Tuesday manager was wondering why on earth had he given permission for both me and my colleague to be away this week...

I love the airport feeling. The is the feeling you get when rolling with luggage on station platform or arriving to airport area by car. Not quite excited, as no surprises or unknown ahead, but still looking forward to the change of scenery. But I do not like busy mornings at Manchester airport. All the business travellers are already sitting on planes by then, the people who are left are overly laid-back tourists, who are in no hurry or have any need to efficient and the queue does not flow like a stream. Although I confess that I wouldn’t ever recommend anybody to come through security after me as my stuff usuaaly takes three to four boxes. The first for suitcase, second for laptop, third includes blazer, belt, liquids, scarf, hat, shoes, watch, ipod and the fourth one is for the stuff I could not fit in the third. But I would still claim I’m quite fast considering the quantity.

Going home feels funny. Or to Finland to be specific, because despite all its faults England is also home. Seven weeks have passed super quickly without major boredom, even though Bradford certainly is not the most entertaining place to live. Actully I don’t have any other need to go home than the wedding. The situation of course might be different if I really wasn’t going... Not that I wouldn’t like to go, but I haven’t missed other things than better weather and warm indoord spaces and some food. And the fact that it’s million times easier to deal with everyday things.

Stay tuned to read more about important things such as the gift, gorgeous dress and handmade hat!

Maalaisviikonloppu / Countryside weekend

Viikko sitten olin kylässä Stafforshiressa yliopistokaverin luona, lähdin perjantaina töistä suoraan ja tulin takaisin sunnuntaina. Perillä tajusin, että olin ensimmäistä kertaa "autenttisessa" englantilaiskodissa, (olkoonkin että mummo, talon ainoa vakituinen asukas, on irlantilainen) ja sen myötä tuli kokeiltua uusia juttuja. Eton mess on parhautta, luulin etten tykkää marengista mutta taidan olla väärässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee murennettua marenkia, vadelmia ja vatkaamatonta kermaa. Kyseistä versiota höystettiin lisäksi gin-vadelmilla. Nam. Sunnuntaina söin ensimmäistä kertaa sunnuntaipaistia (sunday roast) mikä on täällä ihan käsite. Eli oli jo ehkä aikakin kokeilla. Ja lisäksi söin ensimmäistä kertaa makkaraa eikä se ollut yhtään pahaa! Täällä makkarat on vähän erilaisia, ne on kai tuoremakkaraa eli raakoja eli ei voi todellakaan syödä paketista suoraan. Joo ei ole kirjoitusolo oikein tänään(kään) eli siirrytään sille osastolle jonka kuvittelen hallitsevani. Kuvia, olkaa hyvä!

A week ago I took a long weekend and visited my friend from university in Stafforshire. I realised that it was my first ever visit to an English home (although the grandma is Irish) so I got some new experiences that are essential to England. Eton mess is so nice, I had always thought I hate meringue but apparently I don't! Super simple recipe: crush meringue nests, add raspberries, mix gently, pour in some cream. Voilá, dessert is ready! The one we made had also some gin raspberries which is not a bad idea at all. On Sunday I had my first Sunday roast ever (it's a big thing here.) Anyway, fun weekend, good time, maybe I will write more later but for now focus on photos please!

hmm kuvat on pieniä ja blogger on outo eikä anna muuttaa kuvien kokoa latauksen jälkeen. Ne saa kyllä klikkaamalla isommaksi.

Töissä / Working

En tajua mitten mulle taas käy näin, on kiinnostava työ, mutta sitten paikka on hankala ja työtä tekee melkein yksin. Melkein kukaan toimistosta ei asu Bradfordissa, täällä ollaan yksimielisesti sitä mieltä että se on kamala paikka ja kaikilta tulee erittäin osaaottava katse kun käy ilmi että asun täällä. Seuraava kysymys on aina miksi Bradford eika Leeds… Osittain asumisasioiden takia jengi tekee paljon etätöitä, ja sen lisaksi firman operaatiot on käsittääkseni aika ympäriinsä, joten suurin osa myös työmatkustaa paljon Belfastiin, Glasgowhun (tai miten se sitten taipuukaan), Liverpooliin tai Lontooseen. Kolmen hengen minitiimini kuuluu sekä etätyö- että matkustusluokkaan, joten olen yleensä yksin loppuviikosta. Sinänsä ihan kiva, kukaan ei kyttää mitä ja million teen niin kauan kuin sovitut asiat hoidetaan, mutta kyllä työkaverit on mukava juttu olla olemassa samassa toimistossa. Toimisto on iso, täällä on paljon väkeä, mutta kukaan muu kuin me kolme ei ole tekemisissä yrityspankkiasioiden kanssa, kaikki muut tässä talossa ovat vähittaispuolella töissa. Kivaa väkeä kyllä ovat, uskaltavat puhuakin mulle jo, mutta on se silti erilaista kun tekee täysin eri asioita. Itseasiassa moni on ihan ottanut asiakseen jutella mun kanssa koska asun yksin, olen ulkomaalainen, muutin Bradfordiin vain tätä varten ja kun perhe ja ystävät ovat kaukana. Yritän parhaani mukaan vakuuttaa ettei ole ikävä kotia tai ole liian yksinäinen olo eikä kymmenessä viikossa voi kuolla tylsyyteen edes Bradfordissa kun on töitäkin. Niin ja tietenkin olen ainoa kesäharjoittelija koko toimistossa, ja vielä osallinen ihmiskokeeseen. Tämä firma ei ole aiemmin tarjonnut kesäharjoitteluita, ja täytyy sanoa että välillä on meno ollut sen mukaista rekrytoinnin ja IT:n puolelta. Muut kesäihmiset ovat eri toimistoissa, saatan nähdä muutaman jollain aikavälillä mikali suunnitelmat menevät putkeen.

Asia mika vaivaa töissä on paikan toimistokulttuuri. Ihmiset viihtyy täällä joo, mutta Suomeen verrattuna kaipaan aivan mielettömästi kahvitaukoja. Täälläkin on taukoja toki, mutta kahvit haetaan alakerran Costasta (KYLLÄ meillä on täällä oma kahvila! Ja kiska!) ja hörpitään puolihuolimattomasti töiden lomassa. Ei ole erillisia taukotiloja tai mitaan keittiöntapaista, jääkaapista puhumattakaan. Ei ole kahvin- eikä vedenkeittimiä, teevesikin täytyy käydä ostamassa. Meidän kerroksessa on kyllä automaatti mistä saa kuumaa vettä, mutta, uskokaa tai älkää, se vesi maistuu aivan hirveältä! Ja maku tulee vielä läpi teehenkin.

Työt on aika jänniä, ja homma toimii niin etta saan yleensä jonkun tehtävän ja tarvittavat kontaktit, teen sen itsekseni ja sitten katsellaan yhdessä tulosta. Pari viikkoa sitten kun mut hylättiin tänne kolmeksi päiväksi sain tehtäväksi selvittää mitä tässä kerroksessa tapahtuu. Vaikka tämä on kuluttaja eikä yrityspuoli, asiakaspalvelukeskus toimii samoilla periaatteilla. Ajatuksena oli, että selvitän miten homma toimii, koska varsinainen työni on asiakaspalvelukeskuksen järjestelmä- ym muutokset business-puolella. Eli etta tiedän miten konsepti toimii ennen kuin aletaan sotkea muutoksia soppaan. Oli erittäin antoisat kolme päivää, tapasin todella paljon eri ihmisiä jotka kertoivat sitten että mitä puuhaavat ja miten se sopii kokonaiskuvaan. Ja olin lauantaina ulkona Leedsissa saman porukan kanssa, eli vaikka täällä ei ole afterwork drinkkejä koskaan, näillä on tapana mennä yhdessä ulos noin kerran kuussa.

Tällä viikolla olen tehnyt ehdotusta protokollien yhdenmukaistamisesta kahden asiakaspalvelukeskuksen välillä. Ja siihen liittyen olin ensimmaistä kertaa puheenjohtajana puhelinpalaverissa ja se oli aika kamalaa. Kuulemma meni tosi hyvin kuitenkin vaikka mulle jäi siitä ihan hirveä olo :D Ehkä se on vaan siitä etten tykkää puhua englanniksi puhelimessa ja ihmsillä on jäätaäviä aksentteja.

I don’t really know how I ended up again in this situation. My work is interesting, but the location/office is not very nice and I work pretty much alone. Basically nobody from the office lives in Bradford and there is a common agreement that this is a horrible place. Everybody feels so sorry for me as I live here. Partly because people live elsewhere they have home office days, and many people travel too as the business is spread around the country. My mini team of three belongs in both of these categories so I’m usually by myself the end of the week. In a way it’s nice, nobody is watching how I do it and when as long as I get my stuff done as agreed. The office itself is big, it’s just that only my team does business, the rest hundreds of people do retail. Two completely separate worlds under the same logo.

The stuff that I do is change delivery in contact centres for business banking. Last week when I was abandoned here for three days my task was to find out how a contact centre works. The one here is for retail, but the principles are the same anyway. I talked to many people about what they do here and learnt a lot, they asked me to join them on Saturday to go out in Leeds. I went, and it was fun. Next time in a month or so.

This week I have been dealing with aligning protocols between two sites. I have to find out as-is processes, compare, choose the better one or suggest a new way of doing it. We will go through this on Monday with the team and based on feedback I will start to write training material about new protocols for staff in contact centres.

It’s interesting, I’m not sure have you noticed, but my posts in English are getting shorter. I think it’s because I’m writing about cultural differences and can’t be bothered to explain throughout as I think most non-Finnish people would not get it anyway. Sorry for that but I just don’t feel like it atm.

Väsynyt / Tired

Perjantaina:

Väsymys on iskenyt, aivan yllättäen takavasemmalta. Ensimmäiset viikot menivät kai niin vauhdilla, ettei ehtinyt väsyä. Haluaisin vain nukkua, vaikka 24/7. Töissäkin meinaa nuokkua ilmastoinnin puhaltaessa jos on yhtään hiljaisempi hetki… Kai tämä on ollut odotettavissa, kun on uusi koti, uusi kaupunki, uusi työ, uusi saliohjelma, uusi elämä, toimsitoilmastointivilustuminen ja enemmän kipulääkkeitä että pysyy menossa mukana. Ei siitä voi mitään muuta seurata kuin väsymystä. Toivottavasti menee ohi pian. Jumitan varmaan tämän viikonlopun Bradfordissa jos en sitten Leedsiin lähde käymään, on ollut käinennäköistä säätöä sekä palkanmaksun etta kelan kanssa niin on on kova budjettikuri meneillään. Lienee parempi muutekin olla nyt vaan kotona eikä lähteä riehumaan päivämatkalle Manchesteriin tai Yorkiin. Kaiken tämän lisäksi kakkuhammasta kolottaa ja konditoriavaje on vakava.

Päivitys:

Olin kotona ja nyt on vähän vähemmän flunssainen olo. Sain palkan tänään.

On Friday:

I’m suddenly super tired. It just hit me. I guess the first weeks went in such speed that I did not have time to get tired. Now I just would like to sleep, preferably 24/7. Sometimes when it’s quiet at work it’s hard to stay awake… Probably this is something I should have expected, after all I have new city, new home, new job, new workout plan, new life, cold from AC and more pain killers to keep me going. All that will equal tiredness, I hope it goes away soon. I don’t like this. I think this weekend I will saty in Bradford, my new railcard has not arrived plus I’m kind of short of cash as there ahs been issues with my pay and finnish kela, which deals with transfer payments etc for students. Although it might just be a good idea to stay home or somewhere close like Leeds when I’m this tired. On top of that my sweet tooth is really bothering me, I am craving continental treats. This condition is quite serious and I’m not sure how to deal with it.

Update:

I was home and now it's a bit better feeling. I also got paid today.

Salille / Gym time!

Yksi loistava ominaisuus valitsemassani salissa on se, että siellä treeniohjelman laadinta kuuluu hintaan. Maanantaina menin ja melkein kuolin kun laadittiin sekä cardio että resistance samalla kertaa ja tein molempia juttuja. Ja päälle vatsat. Tarkoituksena on käydä 3-4 kertaa viikossa ja tehdä kerralla cardio (juoksu 20 min, n. 2,8 km, cross trainer 15 min, soutu 1000m = 6.01 min) ja vatsatreeni tai resistance (kaikkia painokonejuttuja, prässejä sun muita) ja vatsatreeni, päälle tietysti venyttelyt. Olin aika kuollut tänään treenin jälkeen, mutta se tuli tehtyä, ja ennen kaikkea paransin soutuaikaa 46 sekunnilla. Ensi kerralla menen alle kuuden kun annan ipodin kuulokkeiden tippua jos tippuvat. Kuuden tai kahdeksan viikon päästä voin varata väliarviointisession, se maksaa jotain mutta uskon että kannattaa. Lisäksi se motivoi saavuttamaan tavoitteet kun koko lappu käydään läpi uudestaan. Varmaan päivittelen aikoja ym tänne kun edistystä tulee!

One excellent quality in the gym I chose is that making an exercise program is included in the price. On Monday I went to do it and almost died, as I did both cardio and resistance on the same day. And abs on top of that. My intention (according to the trainer) is to go there 3-4 times a week and do either cardio ( run 20 min, c. 2.8km, cross trainer 15 min, rowing 1000m = 6.01 min) and abs or alternatively resistance with different kinds of machine things they have and abs. Naturally stretching is included too for each workout. I was super tired after gym today, but at least cardio is doable even though I think it's hard. I need to do playlists for different workouts. The main thing today was that I improved my rowing time by 46 seconds, next time I will go under six and let my headphones to drop if they do. After around six to eight weeks I can book a review for the program, it costs something but I believe it's worth it. At least then I have a real goal, I want to develop by the time of review so it motivates me a lot. I'll probably update times etc here when I progress.

Nike+

Tämä ei ole maksettu mainos. Nike+ on loistava. Haussa on ollut jo pidemmän aikaa kunnon juoksukengät, ja eilen yksi työkaveri antoi hyvän vinkin kaupasta. Marssin sinne sitten, juoksin vähän juoksumatolla ja sitten myyjä katsoi juoksua, kyseli budjettia ja kiikutti sopivia ehdokkaita paikalle. Parhaaksi valikoitui Niken Lunarswift, valkoinen oli ainoa missä oli kokoja. No, sentään oli, koska yhdessä toisessa kaupassa oli tilapäisesti kaikki 37.5 pienemmät loppu. Lisäksi on ollut yllättävän vaikeaa löytää kokoa 36 tai 36.5 koska "se on niin pieni." Onhan se ehkä vähän pieni, muttei NIIN pieni.

Ehkä parasta koko jutussa on se, että kyseinen malli on Nike+ -sarjaa, mikä tarkoittaa sitä, että vasemman kengän pohjallisen alla on kolo sensorille. Se yhdistyy langattomasti iPodiin (tai iPhoneen) pienen palikan avulla. Se sopii samaan koloon latauspiuhan kanssa. Sitten iPodista setä tai täti, oman valinnan mukaan, kertoo asioita jos haluaa niitä kuulla. Siru kerää tietoa ja mittaa aikaa, matkaa, poltettuja kaloreita, ym., ja vertaa aikaisempiin tuloksiin kun iPodin yhdistää koneeseen. Huikeaa. Vaitettavasti mun alku ei ole ollut mitä sujuvin, koska jostain syystä kalibrointi mun omaan kävelyyn ja juoksuun ei onnistunut kunnolla... Täytyy vähän tutkia vielä että teinkö jotain väärin vai mikä siinä on ongelmana. Ostin jutun eilen, mutta kävin tänään aamulla jo nopsaan lenkillä ennen töitä ja tulin juuri salilta. Liityin tänään vihdoinkin! Maanantaina on luvassa ohjelman teko. Jännä nähdä onko se mistään kotoisin.

Kuva täältä.

This is not paid ad. I love Nike+. I have been searching for a proper pair of trainers for running, but there hasn't been too much progress. The lady sitting next to me at work gave me a nice tip for a good store and I went there yesterday. I ran a bit on treadmill, and after analysing it and asking for budget the salesperson brought me some options. I ended up choosing a pair of polka-dot Nike Lunarswifts, there was no colour options in my size so had to take white ones. Btw it was very difficult to find anything smaller than 4 (37.5), because "it's so small." It's small, but it's not THAT small.

The best thing was that the model is Nike+ enabled, meaning that you can insert a sensor under the insole of the left shoe. The sensor connects to iPod wireless through a receiver that is inserted into the charging thing slot. How cool is that? The sensor measures time, speed, distance, calories, etc and feeds it to iPod. You can choose to hear instructions and about progress and such if you like. When you plug in the iPod to computer, it connects to Nike+ website creating stats about the workout and compares with past performance. Unfortunately I haven't been able to make the most of it as calibration wasn't quite successful, and I have dongle for internet so even though I have two USB slots, the dongle is so fat that it takes more space than it should, so can't connect iPod and be online at the same time... However, i have tried it twice, this morning I had to have a quick run before going to work and I just got back from gym. It was my first time there, seemed to be quite nice, I have a personal workout planning session on Monday. I'm in such a bad shape that it will be horrible.

Pyhiinvaellus Ikeaan / Pilgrimage to Ikea

Leedsin laitamilla on ikea, autolla sinne menisi jotain alle 30 min ehkä per suunta, jos sitäkään. Bussilla tarina on vähän eri, reissussa meni melkein puoli päivää... Ei tarvitse vaihtaa kuin kerran, mutta vaihtoaika on pitkä, 20 min. Ja sitten toisella bussilla mennään yksi pysäkinväli. Tuntuu tosi turhalta, mutta se pysäkinväli sattuu olemaan ainoa tie moottoritien ali ja jonkun ison liittymän ohi. Paluumatka oli aika fiasko, en tajunnut että vuoroväli harvenee kuudelta ja odotin sitten tunnin kun bussi oli vielä 10 min myöhässä. Siitä kyllä kiitosta että reaaliaikaisen pysäkkiaikataulun seuraavista vuoroista saa tekstarilla, joka ei maksa kuin 12p ekstraa.

Säätö kannatti, koska perillä odotti Habitat! Tykkään siitä tosi paljon, mutta nyt esteettistä elämystä haittasi se, että siellä oli loppuunmyynti ja brittityyliin sitä ei voi mainostaa liikaa, ale-lapuilla tapetoidaan joka pinta ja ripustetaan vielä roikkumaan kaiken lisäksi. Ja sitten oli toinen kauppa, joka myi kunnon villahuopia (!) 80 % merino 20 % karitsa, hinta £20 (25 € kieppeillä.) En kyllä ole ihan varma tosta suhteesta vaikka lappu niin sanookin. Tuntui karkeammalta kuin 80 % merinoa edellyttäisi, luulisi että se on 20-80 ennemmin. No, yhtä kaikki, en kuitenkaan ostanut koska olin tilanteesta niin häkeltynyt, enkä myöskään osannut päättää väriä. Halvimmat ja villaisimmat oli harmaita ja ruskeita, joten jäin miettimään onko se vähän masentavaa. Löysin superkivoja värikkäitä huopia, mutta ne oli lapsille tai vauvoille kun ne oli niin kamalan pieniä. Sitten oli myös tosi kiva keltainen, mutten ole varma onko se tarpeeksi lämmin. Joo ja siis tähän kiteytyy mun tämänhetkiset ongelmat, minkä värinen huopa ja millaisella sekoitteella :D Ja huopa tarvitsen siksi että täällä on KYLMÄ sisätiloissa. En viitsisi laittaa lämmitystä päälle, koska on a) kesä eli pitäisi olla lämmin, b) se maksaa, c) päivällä on ihan ok, vain iltaisin ennen nukkumaanmenoa on kylmä sateisina päivinä. Jos on mielipide siitä, millainen huopa mun pitäisi ostaa niin sen voi ilmaista. Vaihtoehdot ovat 1. puuvillainen vaaleankeltainen 2. harmaa tai ruskea 80-20 merino-karitsa 3. värikäs vihreä/turkoosi 70-30 villa-akryyli.

Ikea oli pienen pieni, yhdessä kerroksessa vain. Britit eivät ilmeisesti ole huonekasvikansaa ollenkaan, koska viherpuoli oli täynnä tekokukkia ja oli aika vaikeaa löytää oikeaa kasvia. Mutta puolukkahilloa oli, ja graavilohta.

Eipä mulla kai muuta. Vajaa viikko enää ja sitten on laajakaista. Se tosin asennetaan lauantaina että ensi viikon seikkailut taitaa jäädä väliin. Tai sitten menen ikeaan uudestaan, ja ostamaan sen huovan.

There is ikea in the outskirts of Leeds, probably less than 30 mins drive away. But there's the catch, I don't have a car so public transportation it is, taking from one up to two hours per direction. Fun times. Anyway, I got there, there was Habitat as well. And a shop that sells woolen throws (yes it's cold here also in summer time.) I got my shoppings done in the mini-ikea, even though it was small it had pretty much everything I was after. I guess that's pretty much it, I know the bit in Finnish is a lot longer but it really says the same things anyway.

Selvennystä / Clarification

Edelliset postaukset ovat varmaankin olleet suhteellisen kaaoottista luettavaa, ellei ole blogin ulkopuolelta tietoa siitä, mikä meno on. Pahoittelut tästä, mutta se on hieman kuvastanut viime viikkojen (tai oikeastaan melkein kuukauden) sekavuutta. Tässä nyt vähän lisätietoa että pääsette takaisin raiteillenne!

Yliopisto siis päättyi kesäkuun puolivälissä ja muutin pyörremyrskyn lailla kesäksi takaisin kotiin Suomeen. Iloisesti palauduin kokeista, muutosta ja vietin juhannusta, kunnes kesäkuun viimeisinä päivinä eräs yritys, jonne olin hakenut töihin kesäkuun alussa, häiritsi rauhaani. Tämä paikka oli Englannissa, ja halusivat minut haastatteluun viikon kuluttua. Kaikesta oli kulunut aikaa niin paljon, että olin jo suhteellisen varma että minä päivänä hyvänsä tupsahtaa kiitos, mutta ei kiitos -viesti sähköpostiin. No eipä näin käynyt, vaan panikoin vähän (tai paljon jos kysyy tietyiltä ihmisiltä!) ja sen tuloksena päätin kuitenkin lähteä haastatteluun ja samalla pitää miniloman kun joka tapauksessa joutuisin lentämään Lontooseen ja siellä oli majapaikka tiedossa.

Reissu sisälsi erittäin paljon junia (haastattelupaikka oli 3 h junamatkan päässä) sekä sen päälle metroja paaaaljon. Onneksi kaveri asui Piccadillyn varrella niin ei ollut ylivoimaisen vaikeaa mikään. Tuli nähtyä myös vähän Lontoota, Kew Gardensia ja paria muutakin opiskelukaveria. Ilmeisesti rento asenne auttoi, koska parin päivän päästä kotiutumisesta tuli tervetuloa meille töihin -puhelu. Sitten alkoi paluumuuton järjestely, joka oli vähän vähemmän kaaoottinen kuin edellinen. Niin siinä sitten kävi, että kesäloma typyistyi neljään viikkoon ja viime lauantaina istuin koneessa takaisin saarelle muuttokuorman kanssa.

Uusi lokaatio on Bradford, vanha teollisuuskaupunki Leedsin kyljessä Pohjois-Englannissa. Bradfordista lisää kun on kuvia ja enemmän kokemusta. Sen verran voin sanoa, ettei tämä periaatteessa mikään käpykylä ole, melkein 300 000 asukasta, mutta aika kuollutta täällä on iltaisin. Kämppä on megayksiö, jonne olin järjestänyt näytön (kolmen muun ohella) haastattelupäivälle. Mutta tästäkin lisää kuvien kera tuonnempana. Työ on kymmenen viikon kesäjuttu suuressa pankissa, jätän firman tarkoituksella mainitsematta. Aloitin vasta eilen, joten ei ole vielä ihan selkeä käsitys siitä että mitä työ käytännössä pitää sisällään, mutta olen business bankingin puolella operationsin alla change managementissa. Ehkä olen tekemisissä yrityspankin järjestelmämuutosten kanssa, lähinnä koskien asiakaskontaktijärjestelmiä. Kai. Vaikuttaa ainakin kiinnostavalta, huomenna lienen viisaampi (tai hämmentyneempi) kun tapaan lisää ihmisiä jotka kertovat enemmän asioita. Ja niin, tämä oli juuri sitä mitä kuvittelen haluavani tehdä investointipankkiasoiden jälkeen (paitsi että olen alkanut epäröidä niiden suhteen koska liian vaikeaa etenkin kun ei ole suhteita.)

Recent posts have probably been quite chaotic, unless one has some outside-blog information. Apologies for that, but to be honest it has reflected the mess within past weeks. Here is a bit more info in order for you to keep up with stuff!

University ended in mid-June and I moved home to Finland for the summer. I was happily having a holiday, celebrating midsummer and such things, when I was contacted by one company where I had applied way earlier. They wanted to interview me in England in a week. So then I panicked a bit (or a lot), mainly about practicalities and costs, and decided to go for the interview and have a mini holiday in London where I would be staying anyway.

The trip included very much trains (the interview was 3 hrs away from London) and lots of tube as well. Luckily my friend lives close to Piccadilly line so it wasn’t too difficult. During the holiday I also enjoyed London, Kew Gardens and the company of some friends from uni. Apparently a relaxed attitude helped as a couple days after returning I got a welcome to join us -call from the company. That trigged another international move over two months earlier than initially planned, and last Saturday I was back on plane to move back to UK.

The new location is Bradford, an old industrial city near Leeds in Northern England. More about Bradford when I have more experience and pics. My apartment is a huge studio, quite nice, there will be a post about this one as well with illustration. The job is a ten week summer internship in a large bank, I leave mentioning the firm on purpose. I just started yesterday, so I don’t yet have a clear image about job content, but I’m on business banking side under operations in change management. It seems quite interesting, maybe tomorrow I will be wiser (or more confused) when I need more people who tell me more things. Oh and yes this was basically exactly what I wanted to do after investment banking (and I have been in doubt with IB recently anyway as I don't have the required vital contacts in the City.)