Ihan itse!

Löysin Lontoosta vahingossa aivan valtavan ihanan hattu- ja nauhakaupan, inspiroiduin, ja tulos on tuunattuja kampoja:

Jee! Tuli reipas olo. Ärsyttää tosin suunnattomasti koska joku aika sitten palohälytin meni päälle kun sammutin kynttilän ja nyt se piippaa kerran minuutissa, lujaa. Argh. Menee hermo tämän maan käsittämättömien turvasysteemien kanssa... Ja sitten se palohälytin on tietenkin pultattu kattoon niin ettei sitä voi saada irti ilman suurta väkivaltaa tai työkaluja. En mä saa nukuttua kun toi piipittää!

The National Gallery

Saavuin Lontooseen niin, että ehdin vielä museoon ennen käsittämättömän aikaisia sulkemisaikoja. Kaikki menee kiinni kuuteen mennessä, paitsi perjantaisin jolloin on late night openings noin kymmeneen saakka. Suorat junat saapuvat Eustonille ja määränpää oli Knightsbridge, joten museon täytyi sijoittua jotenkin järkevästi tälle välille. British Museumissa olen käynyt aiemmin. Rakennus sinänsä oli kiva, mutta jotenkin museona se oli pettymys. En inspiroitunut. Kivaa tämän maan museoissa on se, että monet suurista ovat ilmaisia, ja niissä saa kuvata. En niinkään kaipaa kuvia taideteoksista tai esineistä, vaan kokonaisuudesta ja rakennuksesta. Siksi on sääli, ettei Suomessa saa kuvata oikeastaan missään.

National Gallery oli sijainniltaan kätevä enkä ollut käynyt siellä koskaan. Siellä ei saanut kuvata, mutta muuten ihan mukava tapa viettää pari tuntia. Ei tullut mitään suurempia väristyksiä paikasta, ehkä pitäisi mennä jonkun kanssa tai opastetulle kierrokselle niin jaksaisi keskittyä paremmin. Positiivinen yllätys oli erittäin kiva Gallen-Kallela Keitele-järveltä ja eräät hollantilaiset sekä Van Goghin auringonkukat. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka oli näyttely, jossa taiteilija avustajineen työsti taulua yleisön edessä. Hyvin mielenkiintoista. Tekniikka oli vähän totutusta poikkeava, siinä käytettiin erilaisia sapluunoita.

Museokaupassa ratkesi myös kalenteriongelma. Alunperin halusin Moleskinen punaisen kalenterin viikkonäkymällä ja muistiinpanosivulla, mutta en löytänyt sitä loman aikana Suomesta. Täydellisessä kalenterissa on sekä viikko- että kuukausinäkymä, tyhjiä sivuja, se ei vie paljoa tilaa eikä ole ruma ja mieluiten sisältää mahdollisimman vähän viivoja. National Gallery oli tehnyt Keitele-järvestä kalenterin, joka onnistui täyttämään häkellyttävän monta kriteeriä, ja kaiken lisäksi se oli alessa. Ostin pois kuljeksimasta ja olen tyytyväinen. Siinä on viivat, kuukausinäkymä alkaa sunnuntaista, eikä täällä harrasteta viikkonumeroita, mutta aina ei voi saada kaikkea. Kaihertamaan jäivät auringonkukka-kalvosinnapit, niitä oli ilmeisesti vain alakerran kaupassa jonne en ehtinyt ennen sulkemisaikaa. Ja niin, mukaan tarttui myös punainen Moleskine-muistikirja National Galleryn versiona. Siinä on pikkuvihko joka käsittelee museota ja teoksia, sekä normaalikokoinen muistikirja (jossa tosin on viivat.)

Teestä

Britit mielletään teekansaksi, mitä epäilemättä taitavat olla, mutta ainakin täällä päin todellisuus on melko karu. Se tee mitä täällä juodaan on jotakin mustaa myrkkyä, johon laitetaan saman verran maitoa kuin latteen, ja monta lusikallista sokeria (täällä ei ole sokeripaloja.) Teepusseissa ei myöskään ole narua, ja sen joutuu onkimaan kupista lusikalla. Tämähän ei tuota mitään onglemaa jos teetä pitää sekoittaa, mutta minä juon teeni mustana ilman sokeria, jolloin on ärsyttävää kun täytyy aina kaivaa jokin onkimisväline. Etenkin aamulla kun on kiire.

Täällä asuessani olen siirtynyt irtoteen suurkuluttajaksi. Aivan vaivihkaa ja vahingossa olen ajautunut tilaan, jossa juon teetä vähintään puoli litraa, usein litran päivässä. Ja ennen lukiota en juonut teetä koskaan. Tee taisi hiipiä kuvioihin kun mitään "normaalia" marjamehua ei ollut saatavilla (flunssaan kaipasin kuumaa mehua), ja päätin että marja-infusion on lähin korvike. En tiedä miten niitä tulee suomeksi kutsua, mutta niissä ei itseasiassa ole teetä lainkaan, ainoastaan jotain marja- tai hedelmäjuttuja. Ja sitten lukioaikana olin kovasti tykästynyt Nordströmin keisarin morsiameen ja sitä olin ottanut myös muuttaessani mukaan. Ensimmäisen syksyn flunssissa täytyi aina olla jotain kuumaa juotavaa saatavilla eikä kaakaota voinut juoda loputtomiin oman ruokavaliokäsitykseni mukaan ja kahviin en koske paitsi mokkapaloissa. Siitä se sitten kai lähti, eikä loppua näy. Lopullinen retkahdus taisi tapahtua kun kävin ystäväni työpaikalla teehuonessa Glasgowssa ja löysin ihanan tee- ja kahvikaupan täältä.

Tee villasukkien ohella auttaa selviämään täkäläisestä erittäin koleasta säästä. Kuvitelkaa läpitunkeva ikuinen erityisen märkä marraskuu, niin alatte olla oikeilla jäljillä. Eikö teekin mieli teetä?

Saippuakauppias

Nyt kun joulu on juhlittu samoin kuin epäviralliset tuparit, voin laittaa kuvan ennen joulua tehdyistä viime hetken löydöksistä. Tiesin tämän kaupan olemassaolosta, mutta se ei jotenkin liiemmin vedonnut minuun (ja ihmettelin myös käyttääkö kukaan enää palasaippuoita, paitsi mummi ja osa hänen ikäpolvestaan.) Asia palautui kuitenkin mieleeni kun piti ostaa kaverille pieni joululahja ja hän on näitä harvinaisia palasaippuaihmisiä. Ihastuin Bomb Cosmeticsin saippuoihin koska ne kaikki olivat hyvin erilaisia siihen verrattuna mitä on tottunut näkemään. Palasaippuat ovat yleensä joko vitivalkoisia perussaippuoita tai sitten aneemisia harmaanvihreänruskeita luontojuttuja, jotka maksavat maltaita. Näistä on anemia kaukana:

Palasaippuoiden renessanssi

Tervetuloa Finnairin one world -lennolle Manchesteriin

Oma laukku päätyy todistettavasti samaan koneeseen :)

Glyserolisuihku jäänestoa varten.

190. haaste

Lähtöselvitystiski. Sinänsä check-in ei ole mitenkään kummallinen asia, mutta minulle se on aina alku. Elämä jaksottuu lomaan ja opiskeluun, ja lähtöselvityksestä alkaa seuraava vaihe. Edellinen siirtymä oli keskiviikkona. Luennot alkavat vasta maanantaina, mutta maa on se, joka määrittää kulloisenkin vaiheen. Alun jälkeen on aina pikku tauko Coffee Spoonissa, jossa syödään hervottomat Mövenpickin jäätelöt.

Auki 24/7 ja tietysti Teeman astiat. 

Tämän tekstin ylimmässä kuvassa esittäytyy Finnairin uuden visuaalisen ilmeen logo. Alla vanhoilla väreillä oleva kone ja toinen, jossa on uusi maalaus perässä.

Vanha look

Uusi ilme

Mielestäni uusi on kovin tylsä, vähän liian yksinkertainen, tulee jotenkin köyhä fiilis. Yksinkertaisuus on hienoa, mutta tämä on vähän liian pitkälle vietyä ehkä, tai sitten vain väärässä paikassa... Uusissa koneissa on kyljessä Finnair isommalla, muttei ilmeisesti aina molemmissa kyljissä, sillä ainakaan yllä olevassa ei ollut mitään. Näissä kuvissa sitä ei juurikaan näy olosuhteiden vuoksi, mutta uudistuksen hyvä puoli on hieman syvempi sinisen sävy.

Lontoo

Päivän fiiliskuva.

IN:
elämä, ihmiset, museot, puulattia, kaupungin valot

OUT:
autius (tai miten autio ikinä taipuukaan), tylsyys, rumat ja huonokuntoiset pienet kivitalot

Hyvän libanonilaisillallisen jälkeen on mukava kellahtaa untuvapeiton alle uinumaan huomista koitosta odotellessa. Jännää.

Suomilomasta, Lontoonlomasta, minimuutosta ja muusta lisää myöhemmin. Luvassa ainakin toppatakkikatsaus, saippuaa, Finnairin uutta ilmettä, tiskausta ja ehkäpä museoita. Ja valokuvatorstaikin on palannut uuden alun merkeissä.

Fazer

Kaikki helsinkiläiset ja siellä vierailevat kipin kapin Stockan F8-kerrokseen (jos ette ole siellä vielä jostain syystä käyneet), se on se ylin, uudistunut ravintolamaailma, joka avattiin ehkä vuosi takaperin. Siellä on shampanjabaari ja varmaankin hyvää ruokaa, jotka saattavat olla myöskin hyvä syy piipahtaa arjen yläpuolelle, mutta omasta mielestäni parasta on Fazerin kahvila. Pelkkien teekuppien takia kannattaa käydä! Tämä on ehkä vähän hifistelyä, mutta lasiset kupit, joissa on mukana erillinen haudutusosa ja KANSI, ettei tee hautuessaan jäähdy. Molemmat lasia, samoin kuin tassi. Mielestäni tassi laiminlyödään nykyään aivan liian usein, monta kertaa saa eteensä vain sammion ilman aluslautasta.

Huomaa Mariskooli jäätelökulhona!

On siellä kai kivat kahvikupitkin, niissä on jotain lintuja muistaakseni, mutta eivät ne vedä vertoja näille teekupeille. Asiaan saattaa vaikuttaa tosin se, etten juo kahvia...

Periaatteesta tämä Fazer ei kuitenkaan voi olla paras, aito ja oikea Karl Fazer Café Kluuvikadulla vie aina voiton. Vaikka siellä onkin ahdasta ja kömpelöt kalusteet. 

    

Q4/2010

Tässä pieni wrap-up syksystä, ja jotain parannusehdotuksia, jotka joku saattaa tulkita uudenvuodenlupauksiksi.

Koulu:
- ensimmäisen lukukauden opinnot suoritettu erittäin vaihtelevalla menestyksellä
=> Seuraavalla lukukaudella on pakko skarpata, aikaakin tosin pitäisi olla enemmän kun kursseja on kolme eikä viisi. Tämän ohella on tarkoitus kerrata etukäteen syksyn materiaali loppukokeita varten, ettei pääsiäislomaa tarvitse viettää kokonaan kurssikirjojen parissa.

Työ:
- todettu: kaksi osa-aikatyötä vie veronsa. En silti aio jättää kumpaakaan.
- operaatio kesätyö ei edisty suunnitelman mukaisesti. Tällä erää tehtynä vain kolme hakemusta ja niiden vaatimat soveltuvuustestit, yksi hakemus kesken. En halua edes ajatella tähän kaikkeen käytettyä tuntimäärää ja sen vaihtoehtoiskustannusta...
- mentor-ohjelma alkoi edetä, menen Lontoossa BP:llä käymään päiväksi ja saan silloin myös kommentit CVstä
=> työ ei aina tarjoudu (vaikka niinkin on ilahduttavan monta kertaa käynyt), vaan sitä täytyy tosissaan hakea ennen kuin joku muu nappaa sen. Cover lettereiden välttely saa loppua eikä soveltuvuustesteistä saisi turhautua (se on tosin liikaa vaadittu.)

Elämä:
- mikä elämä? Harrastukset ovat jääneet aika pahasti koulun ja töiden jalkoihin ja kutistuneet tarkalleen blogiin
- uusi kamera on vähän piristänyt kuvaamaan
- lukutavoite 12 kirjaa vuodessa ylittyi kolmella (tenttikirjoja ei lasketa mukaan)
- matkakuume: mikä tahansa paikka missä ei sada vettä ja mielellään kaupunki
- pikkukaupunkiahdistus jatkuu ja kasvaa, enkä tiedä mitä sille olisi tehtävissä
=> Ostan vihdoin sali- ja uimakortin ja hukutan ahdistukseni altaaseen, jatkan kuvaamista valokuvatorstain kera. Matkakuume saa nyt tyytyä kahden päivän Lontoon-visiittiin parin viikon päästä. Lisäksi hienosti aloitettu puurolinja saa jatkua.

Kaapuvaellus

Vuosi sitten lähdin jouluksi paljon aikaisemmin kotiin, joten pari viikkoa sitten tuli täysin yllätyksenä kun näin tällaiseen asuun pukeutuneen henkilön, ilman hattua tosin:

Kuva on täältä, tohtorinkaapu hattuineen.

Olin että jaha, on joku akateeminen seremoniajuttu varmaan. En ollut koskaan ennen nähnyt noita kaapuja läheltä, aika vaikuttavia ovat kun hulmuavat ympäriinsä. Ja sitten tuli lisää:

Maistereita Oxfordista

Eikä tässä ollut vielä kaikki, jossain vaiheessa eteeni lävähti värien kirjo, osalla oli harmaa kaapu:

Kuva täältä

Tässä vaiheessa kuitenkin tajusin, että kyseessä taitaa olla maistereiden ja tohtoreiden valmistuminen. En ensin tullut ajatelleeksi sitä lainkaan, koska kaikki kandit valmistuvat kesäisin, eikä korkeampien tutkintojen valmistumisajankohta ole mitenkään minua lähiaikoina koskettava. Kunhan saisi kandin pakettiin (tai kääröön oikeammin!)

En ole kovin perillä väri- tai hattukoodeista, sen verran tiedän, että ne kertovat jotakin jos osaa tulkita. En myöskään ole varma, millainen ero näillä mainutuilla on kandin kaapuihin (tai miksi niitä ikinä kutsutaankaan, englannniksi se on gown), mutta jos en aivan väärin muista kavereiden viime kesän valmistumiskuvista, niin se taitaa olla mustempi, ja ehkä vähemmän huppuisa. Saa valaista mikäli kokee tietävänsä asiasta jotakin joka viisastuttaisi minua. Omia kuvia ei muuten valitettavasti ole päivältä, koska oli kiire säntäillä ympäri kampusta palauttelemassa töitä ja kirjoja ja opiskellessa. Laiskuudellakin saattoi olla osuutta asiaan.

Ja valitettavasti tämä ei ole ajastettu postaus, olen yrittänyt epätoivoisena nukkua jo kolme tuntia sitten, mutta annoin periksi. Mihin uni voi yht'äkkiä loppua, kun sitä on riittänyt kuukausikaupalla yli oman tarpeen? Tänään ei voi syyttää edes päikkäreitä. Kohta uusi yritys, toivottavasti paremmalla onnella.