Teestä

Britit mielletään teekansaksi, mitä epäilemättä taitavat olla, mutta ainakin täällä päin todellisuus on melko karu. Se tee mitä täällä juodaan on jotakin mustaa myrkkyä, johon laitetaan saman verran maitoa kuin latteen, ja monta lusikallista sokeria (täällä ei ole sokeripaloja.) Teepusseissa ei myöskään ole narua, ja sen joutuu onkimaan kupista lusikalla. Tämähän ei tuota mitään onglemaa jos teetä pitää sekoittaa, mutta minä juon teeni mustana ilman sokeria, jolloin on ärsyttävää kun täytyy aina kaivaa jokin onkimisväline. Etenkin aamulla kun on kiire.

Täällä asuessani olen siirtynyt irtoteen suurkuluttajaksi. Aivan vaivihkaa ja vahingossa olen ajautunut tilaan, jossa juon teetä vähintään puoli litraa, usein litran päivässä. Ja ennen lukiota en juonut teetä koskaan. Tee taisi hiipiä kuvioihin kun mitään "normaalia" marjamehua ei ollut saatavilla (flunssaan kaipasin kuumaa mehua), ja päätin että marja-infusion on lähin korvike. En tiedä miten niitä tulee suomeksi kutsua, mutta niissä ei itseasiassa ole teetä lainkaan, ainoastaan jotain marja- tai hedelmäjuttuja. Ja sitten lukioaikana olin kovasti tykästynyt Nordströmin keisarin morsiameen ja sitä olin ottanut myös muuttaessani mukaan. Ensimmäisen syksyn flunssissa täytyi aina olla jotain kuumaa juotavaa saatavilla eikä kaakaota voinut juoda loputtomiin oman ruokavaliokäsitykseni mukaan ja kahviin en koske paitsi mokkapaloissa. Siitä se sitten kai lähti, eikä loppua näy. Lopullinen retkahdus taisi tapahtua kun kävin ystäväni työpaikalla teehuonessa Glasgowssa ja löysin ihanan tee- ja kahvikaupan täältä.

Tee villasukkien ohella auttaa selviämään täkäläisestä erittäin koleasta säästä. Kuvitelkaa läpitunkeva ikuinen erityisen märkä marraskuu, niin alatte olla oikeilla jäljillä. Eikö teekin mieli teetä?