Saavuin Lontooseen niin, että ehdin vielä museoon ennen käsittämättömän aikaisia sulkemisaikoja. Kaikki menee kiinni kuuteen mennessä, paitsi perjantaisin jolloin on late night openings noin kymmeneen saakka. Suorat junat saapuvat Eustonille ja määränpää oli Knightsbridge, joten museon täytyi sijoittua jotenkin järkevästi tälle välille. British Museumissa olen käynyt aiemmin. Rakennus sinänsä oli kiva, mutta jotenkin museona se oli pettymys. En inspiroitunut. Kivaa tämän maan museoissa on se, että monet suurista ovat ilmaisia, ja niissä saa kuvata. En niinkään kaipaa kuvia taideteoksista tai esineistä, vaan kokonaisuudesta ja rakennuksesta. Siksi on sääli, ettei Suomessa saa kuvata oikeastaan missään.
National Gallery oli sijainniltaan kätevä enkä ollut käynyt siellä koskaan. Siellä ei saanut kuvata, mutta muuten ihan mukava tapa viettää pari tuntia. Ei tullut mitään suurempia väristyksiä paikasta, ehkä pitäisi mennä jonkun kanssa tai opastetulle kierrokselle niin jaksaisi keskittyä paremmin. Positiivinen yllätys oli erittäin kiva Gallen-Kallela Keitele-järveltä ja eräät hollantilaiset sekä Van Goghin auringonkukat. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka oli näyttely, jossa taiteilija avustajineen työsti taulua yleisön edessä. Hyvin mielenkiintoista. Tekniikka oli vähän totutusta poikkeava, siinä käytettiin erilaisia sapluunoita.
Museokaupassa ratkesi myös kalenteriongelma. Alunperin halusin Moleskinen punaisen kalenterin viikkonäkymällä ja muistiinpanosivulla, mutta en löytänyt sitä loman aikana Suomesta. Täydellisessä kalenterissa on sekä viikko- että kuukausinäkymä, tyhjiä sivuja, se ei vie paljoa tilaa eikä ole ruma ja mieluiten sisältää mahdollisimman vähän viivoja. National Gallery oli tehnyt Keitele-järvestä kalenterin, joka onnistui täyttämään häkellyttävän monta kriteeriä, ja kaiken lisäksi se oli alessa. Ostin pois kuljeksimasta ja olen tyytyväinen. Siinä on viivat, kuukausinäkymä alkaa sunnuntaista, eikä täällä harrasteta viikkonumeroita, mutta aina ei voi saada kaikkea. Kaihertamaan jäivät auringonkukka-kalvosinnapit, niitä oli ilmeisesti vain alakerran kaupassa jonne en ehtinyt ennen sulkemisaikaa. Ja niin, mukaan tarttui myös punainen Moleskine-muistikirja National Galleryn versiona. Siinä on pikkuvihko joka käsittelee museota ja teoksia, sekä normaalikokoinen muistikirja (jossa tosin on viivat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti