Kirjastoraivarit

Yliopiston kirjasto on useimmiten yhtä tyhjän kanssa. Oli aivan ehdottomasti oikea päätös käyttää yli 200 € ensimmäisen vuoden kirjoihin. Tänä vuonna investoinnin täytyisi olla yli 450 € jotta kyseistä paikkaa voisi vältellä kurssikirjojen osalta. Kohonnut kustannus johtuu suuremmasta määrästä kursseja ja siten myös kirjoja, sekä epäedullisemmasta valuuttakurssista. Viime vuonna sain kirjani ostettua suunnilleen 1€=£0.90 kurssilla tai jopa paremmalla, kun tämän syksyn kirjojen kurssia painoi Kreikka ja muut ongelmat. Nyt kurssi näyttäisi olevan 1€=£0.83, tosin puntaa taitaa olla heikkenemään päin. Toivotaan näin.

Yhtä kaikki, tämä vuonna olen joutunut aivan liikaa tekemisiin kirjaston kanssa. Viime vuonna kaveri osti vain pari kirjaa ja ramppoi lopun aikaa kirjastossa uusimassa lainojaan. Ajattelin että voisin itsekin kokeilla tuota vaihtoehtoa ja säästää. No, ongelma oli kuitenkin siinä, että hänen kursseillaan oli ilmeisesti hieman vähemmän opiskelijoita. Totesin, että kirjoja on mahdoton saada silloin kun tarvitsee, sillä niitä on max 10 per 200-300 opiskelijaa... Olen valittanut asiasta kirjastotädeille, tutoreille, kauppispuolen kirjastotädille ja kaikille mahdollisille tahoille. Tulos on se, että lopulta lähes kaikki kirjat ovat pikalainoissa, jotka ovat joko 24h tai ennakkoon varattavia 3h lainoja (mikä sinänsä ei paranna saatavuutta juurikaan, ei parissa tunnissa ehdi lukea kuin kappaleen tai max kaksi, tehtävistä puhumattakaan.) Ainoa aika, jolloin niitä voi saada pidemmäksi aikaa, on viikonloppuna. Siinä kuluvat sitten mukavasti vapaat viikonloput. Perjantaina pitää lusia kampuksella varttia vaille seitsemään jos haluaa kolmen tunnin lainan viikonlopuksi. Eihän mulla onneksi olisi mitään muuta tekemistä ollutkaan... Lisäksi pikalainojen sakot ovat punnan per tunti, ettei niitä todellakaan voi pitää yhtään ylimääräistä. Muuten olisi voinut jo samantien ostaa koko kirjan. Tosin toisesta kansiksen kirjasta ei ole yhtään pikalainaa, varasin, mutta menee ainakin viikko ennen kuin saan sen. Ja koska pitkiä lainoja on vähän, kirjan saa vain viikoksi kun varauksia on niin paljon.

Lisäksi tuntuu järjettömältä ostaa 50 euron kirja, kun suurin osa käsiteltävistä aiheista perustuu viime vuoden kurssin pohjatietoihin ja artikkeleihin (joista saa tietenkin maksaa erikseen.) Ja kirjan jälleenmyyntiarvo on lähes nolla, koska se on kansainvälistä financial accountingia, jonka standardit muuttuvat lähes joka vuosi.

En ole satavarma, mutta mulla on se käsitys että mun suomessa opiskelevat kaverit ei todellakaan käytä näin paljoa rahaa kirjoihin tai menetä yhtä paljon hermojaan odotusajoissa. Pfff. Ja sitten kirjasto on tietty myös niin ruma että silmiin sattuu.