Eräänä päivänä viime viikolla heräsin varttia vaille viisi, jotta ehtisin 6.20 junaan kohti Bradfordia. Ostin asemalta teen, ja söin aamupalan junassa koska en ehtinyt kotona. Matkalla kertasin vielä materiaaleja, ja olin perillä juuri sopivasti 8.30 kun haastattelupäivä alkoi. Neljään ja puoleen tuntiin mahtui ryhmätyö, presentaatio ja haastattelu, joiden jälkeen menin kahville vanhan pomon kanssa vaihtamaan kuulumisia. Se projekti mitä tein kesällä oli mennyt hyvin loppuun asti!
Koska Bradfordissa on Primark, piti tehdä vähän ostoksia siskolle, ostin muutaman mekon ja laukun. Koska ei saatu muuta kun keksejä, kahvia ja teetä päivän aikana, täytyi ostaa kylmäsavulohi-bagel ettei pökerry. Kengät täytyi vaihtaa, että ehti kipittää paluujunaan jotta ehtisin takaisin Lancasteriin kuudeksi.
ps. en tiedä päivän lopputulosta vielä että sitä on turha kysyä
One day last week I woke up quarter to five so that I could make it to 6.20 train to Bradoford. I bought a tea from the station, and ate breakfast in train because I did not have time home. On my way I read through some papers once again, to be sure I knew the content. I arrived perfectly on time at 8.30 when the assessment day started. The four and half hours at the office contained some group work, presentation and interview, after which I had coffe with my old manager. I heard that the project I was working on during summer had gone really well until the end in February!
Because there is Primark in Bradford, I had to do some shopping for my sister. I bought some dresses and a hand bag for her. As they did not give us any food apart from coffee, tea and cookies, I had to buy salmon bagel to keep going. During lunch break I also changed shoes so that I could catch the train to be back in Lancaster by six.
ps. I don't know the outcome of the day yet so there's no point in asking
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti