En tajua mitten mulle taas käy näin, on kiinnostava työ, mutta sitten paikka on hankala ja työtä tekee melkein yksin. Melkein kukaan toimistosta ei asu Bradfordissa, täällä ollaan yksimielisesti sitä mieltä että se on kamala paikka ja kaikilta tulee erittäin osaaottava katse kun käy ilmi että asun täällä. Seuraava kysymys on aina miksi Bradford eika Leeds… Osittain asumisasioiden takia jengi tekee paljon etätöitä, ja sen lisaksi firman operaatiot on käsittääkseni aika ympäriinsä, joten suurin osa myös työmatkustaa paljon Belfastiin, Glasgowhun (tai miten se sitten taipuukaan), Liverpooliin tai Lontooseen. Kolmen hengen minitiimini kuuluu sekä etätyö- että matkustusluokkaan, joten olen yleensä yksin loppuviikosta. Sinänsä ihan kiva, kukaan ei kyttää mitä ja million teen niin kauan kuin sovitut asiat hoidetaan, mutta kyllä työkaverit on mukava juttu olla olemassa samassa toimistossa. Toimisto on iso, täällä on paljon väkeä, mutta kukaan muu kuin me kolme ei ole tekemisissä yrityspankkiasioiden kanssa, kaikki muut tässä talossa ovat vähittaispuolella töissa. Kivaa väkeä kyllä ovat, uskaltavat puhuakin mulle jo, mutta on se silti erilaista kun tekee täysin eri asioita. Itseasiassa moni on ihan ottanut asiakseen jutella mun kanssa koska asun yksin, olen ulkomaalainen, muutin Bradfordiin vain tätä varten ja kun perhe ja ystävät ovat kaukana. Yritän parhaani mukaan vakuuttaa ettei ole ikävä kotia tai ole liian yksinäinen olo eikä kymmenessä viikossa voi kuolla tylsyyteen edes Bradfordissa kun on töitäkin. Niin ja tietenkin olen ainoa kesäharjoittelija koko toimistossa, ja vielä osallinen ihmiskokeeseen. Tämä firma ei ole aiemmin tarjonnut kesäharjoitteluita, ja täytyy sanoa että välillä on meno ollut sen mukaista rekrytoinnin ja IT:n puolelta. Muut kesäihmiset ovat eri toimistoissa, saatan nähdä muutaman jollain aikavälillä mikali suunnitelmat menevät putkeen.
Asia mika vaivaa töissä on paikan toimistokulttuuri. Ihmiset viihtyy täällä joo, mutta Suomeen verrattuna kaipaan aivan mielettömästi kahvitaukoja. Täälläkin on taukoja toki, mutta kahvit haetaan alakerran Costasta (KYLLÄ meillä on täällä oma kahvila! Ja kiska!) ja hörpitään puolihuolimattomasti töiden lomassa. Ei ole erillisia taukotiloja tai mitaan keittiöntapaista, jääkaapista puhumattakaan. Ei ole kahvin- eikä vedenkeittimiä, teevesikin täytyy käydä ostamassa. Meidän kerroksessa on kyllä automaatti mistä saa kuumaa vettä, mutta, uskokaa tai älkää, se vesi maistuu aivan hirveältä! Ja maku tulee vielä läpi teehenkin.
Työt on aika jänniä, ja homma toimii niin etta saan yleensä jonkun tehtävän ja tarvittavat kontaktit, teen sen itsekseni ja sitten katsellaan yhdessä tulosta. Pari viikkoa sitten kun mut hylättiin tänne kolmeksi päiväksi sain tehtäväksi selvittää mitä tässä kerroksessa tapahtuu. Vaikka tämä on kuluttaja eikä yrityspuoli, asiakaspalvelukeskus toimii samoilla periaatteilla. Ajatuksena oli, että selvitän miten homma toimii, koska varsinainen työni on asiakaspalvelukeskuksen järjestelmä- ym muutokset business-puolella. Eli etta tiedän miten konsepti toimii ennen kuin aletaan sotkea muutoksia soppaan. Oli erittäin antoisat kolme päivää, tapasin todella paljon eri ihmisiä jotka kertoivat sitten että mitä puuhaavat ja miten se sopii kokonaiskuvaan. Ja olin lauantaina ulkona Leedsissa saman porukan kanssa, eli vaikka täällä ei ole afterwork drinkkejä koskaan, näillä on tapana mennä yhdessä ulos noin kerran kuussa.
Tällä viikolla olen tehnyt ehdotusta protokollien yhdenmukaistamisesta kahden asiakaspalvelukeskuksen välillä. Ja siihen liittyen olin ensimmaistä kertaa puheenjohtajana puhelinpalaverissa ja se oli aika kamalaa. Kuulemma meni tosi hyvin kuitenkin vaikka mulle jäi siitä ihan hirveä olo :D Ehkä se on vaan siitä etten tykkää puhua englanniksi puhelimessa ja ihmsillä on jäätaäviä aksentteja.
I don’t really know how I ended up again in this situation. My work is interesting, but the location/office is not very nice and I work pretty much alone. Basically nobody from the office lives in Bradford and there is a common agreement that this is a horrible place. Everybody feels so sorry for me as I live here. Partly because people live elsewhere they have home office days, and many people travel too as the business is spread around the country. My mini team of three belongs in both of these categories so I’m usually by myself the end of the week. In a way it’s nice, nobody is watching how I do it and when as long as I get my stuff done as agreed. The office itself is big, it’s just that only my team does business, the rest hundreds of people do retail. Two completely separate worlds under the same logo.
The stuff that I do is change delivery in contact centres for business banking. Last week when I was abandoned here for three days my task was to find out how a contact centre works. The one here is for retail, but the principles are the same anyway. I talked to many people about what they do here and learnt a lot, they asked me to join them on Saturday to go out in Leeds. I went, and it was fun. Next time in a month or so.
This week I have been dealing with aligning protocols between two sites. I have to find out as-is processes, compare, choose the better one or suggest a new way of doing it. We will go through this on Monday with the team and based on feedback I will start to write training material about new protocols for staff in contact centres.
It’s interesting, I’m not sure have you noticed, but my posts in English are getting shorter. I think it’s because I’m writing about cultural differences and can’t be bothered to explain throughout as I think most non-Finnish people would not get it anyway. Sorry for that but I just don’t feel like it atm.
