215. haaste / challenge

Valokuvatorstai on palannut kesälomalta! Viikon aiheena on uusi.

Kuvassa on uusi lompakkoni, kun vanhalle ihanalle vintage-lompakolle kävi köpelösti ja siitä murtui lukko. Oli aikamoinen etsiminen korvaavan löytämiseksi, sillä olen hiukan nirso ulkonäön suhteen ja vaadin täydellistä tarpeisiini sopiva funktionaalisuutta. Olen kuitenkin suhteellisen yllättynyt, että ensimmäisellä kunnollisella yrityksellä löytyi toistaiseksi kelpuutettava versio. Olin viikonloppuna Manchesterissa ja kolusin läjäpäin erilaisia kauppoja läpi. Selfridgesiltä löytyi Mulberryn, Marc Jacobsin, YSL:n, Longchampin, Miu Miun ja luoja ties minkä muiden jälkeen DKNY:n lompakko, joka lähestulkoon täytti kriteerit ja oli hyvin samankaltainen kuin vanha. Ja verraten edullinen. Kaivertamaan jäi ainoastaan se, että materiaali on kangasta (nahka on kätevämpi jos uittaa joskus vesilätäkössä), siinä ei ole mitään kivaa yksityiskohtaa (kuten esim vanhan lukko, alhaalla kuva) ja sitten en henkilökohtaisesti tykkää siitä että DKNY:n tavaramerkki on tunkea niitä kirjaimia joka paikkaan. Mutta silti parempi kuin uskalsin odottaa. Nyt on sitten ajan kanssa mahdollista löytää se seuraava täydellinen kun on järkevä väliaikaisratkaisu käytössä.

Photography Thursday has returned after holiday! The theme of the week is new. The top photo is about my new purse. I had to find a new one when the closing mechanism of the lovely old vintage one broke. I had to search quite a lot for the new one, because I'm picky when it comes to looks and I require perfect functionality to fit my needs. I'm rather surprised that I found a decent successor on my first proper try. I went to Manchester on weekend and went through quite a lot of shops before I ended up at Selfridges. There I saw a wide selection of purses from Mulberry, Marc Jacobs, YSL, Longchamp, MiuMiu and others before I found the DKNY purse in the photo. It is almost perfect and very similar to the old one (the lower photo), the only qualities missing are leather rather than fabric (handier if you drop it in a puddle), it doesn't have a nice detail like the old one had and personally I don't like how DKNY's trademark is to put the letters all over the place. Nevertheless, it's better than I expected to find in short run. Now I have time to wait for the next perfect one without panic when I have a good temporary solution.

Elämäni valo / the light of my life

Vihdoin sain raahauduttua hakemaan porterin luota postia (meillä on collegella porter-sedät, jotka päivystävät kopissaan tai sen lähistöllä 24/7 ja vastaanottavat paketit ja postin, lajittelevat kirjeet, lainaavat varapatjaa, silitysrautaa ja pingisvälineitä, perin tärkeitä ihmisiä siis.) Paketista paljastui kauan odotettu lamppulähetys, sillä joko en osaa etsiä tai sitten standardit ovat erilaiset, mutten millään löytänyt täältä sopivaa lamppua palaneen tilalle. Ehkä valaisinkaupassa olisi ollut, mutta se ei ole koskaan auki kun olen siellä päin. Onneksi posti kulkee ja kotoa lähetettiin korvaava. Sinänsä naurettavaa olla näin kiintynyt lasimöykkyyn, mutta puolustuksekseni voin sanoa että se on erittäin hienosti muotoiltu möykky, joka toimii loistavasti (heh heh kirjaimellisesti myös!)

Block by Harri Koskinen

I finally went to porter's to get my mail and got the long waited replacement bulb for my lovely lamp. I know it is kind of stupid to be so attached to a block of glass that you will drag it (3kg) to another country where you can't even find fitting bulbs... but I will defend myself with the fact that it is a very geniously designed block of glass. In fact, it made its way to MoMa in New York after being in production for only four years. And as a ten year anniversary in 2006 it got different colours for cord in addition to the basic black one (mine has white cord.)

Ihan itse!

Löysin Lontoosta vahingossa aivan valtavan ihanan hattu- ja nauhakaupan, inspiroiduin, ja tulos on tuunattuja kampoja:

Jee! Tuli reipas olo. Ärsyttää tosin suunnattomasti koska joku aika sitten palohälytin meni päälle kun sammutin kynttilän ja nyt se piippaa kerran minuutissa, lujaa. Argh. Menee hermo tämän maan käsittämättömien turvasysteemien kanssa... Ja sitten se palohälytin on tietenkin pultattu kattoon niin ettei sitä voi saada irti ilman suurta väkivaltaa tai työkaluja. En mä saa nukuttua kun toi piipittää!

190. haaste

Lähtöselvitystiski. Sinänsä check-in ei ole mitenkään kummallinen asia, mutta minulle se on aina alku. Elämä jaksottuu lomaan ja opiskeluun, ja lähtöselvityksestä alkaa seuraava vaihe. Edellinen siirtymä oli keskiviikkona. Luennot alkavat vasta maanantaina, mutta maa on se, joka määrittää kulloisenkin vaiheen. Alun jälkeen on aina pikku tauko Coffee Spoonissa, jossa syödään hervottomat Mövenpickin jäätelöt.

Auki 24/7 ja tietysti Teeman astiat. 

Tämän tekstin ylimmässä kuvassa esittäytyy Finnairin uuden visuaalisen ilmeen logo. Alla vanhoilla väreillä oleva kone ja toinen, jossa on uusi maalaus perässä.

Vanha look

Uusi ilme

Mielestäni uusi on kovin tylsä, vähän liian yksinkertainen, tulee jotenkin köyhä fiilis. Yksinkertaisuus on hienoa, mutta tämä on vähän liian pitkälle vietyä ehkä, tai sitten vain väärässä paikassa... Uusissa koneissa on kyljessä Finnair isommalla, muttei ilmeisesti aina molemmissa kyljissä, sillä ainakaan yllä olevassa ei ollut mitään. Näissä kuvissa sitä ei juurikaan näy olosuhteiden vuoksi, mutta uudistuksen hyvä puoli on hieman syvempi sinisen sävy.

Fazer

Kaikki helsinkiläiset ja siellä vierailevat kipin kapin Stockan F8-kerrokseen (jos ette ole siellä vielä jostain syystä käyneet), se on se ylin, uudistunut ravintolamaailma, joka avattiin ehkä vuosi takaperin. Siellä on shampanjabaari ja varmaankin hyvää ruokaa, jotka saattavat olla myöskin hyvä syy piipahtaa arjen yläpuolelle, mutta omasta mielestäni parasta on Fazerin kahvila. Pelkkien teekuppien takia kannattaa käydä! Tämä on ehkä vähän hifistelyä, mutta lasiset kupit, joissa on mukana erillinen haudutusosa ja KANSI, ettei tee hautuessaan jäähdy. Molemmat lasia, samoin kuin tassi. Mielestäni tassi laiminlyödään nykyään aivan liian usein, monta kertaa saa eteensä vain sammion ilman aluslautasta.

Huomaa Mariskooli jäätelökulhona!

On siellä kai kivat kahvikupitkin, niissä on jotain lintuja muistaakseni, mutta eivät ne vedä vertoja näille teekupeille. Asiaan saattaa vaikuttaa tosin se, etten juo kahvia...

Periaatteesta tämä Fazer ei kuitenkaan voi olla paras, aito ja oikea Karl Fazer Café Kluuvikadulla vie aina voiton. Vaikka siellä onkin ahdasta ja kömpelöt kalusteet. 

    

Katkarapuvoileipä ja suomi-designia koti-ikävään

Kämppiksellä on leipäkone ja sillä tulee näköjään aika katkarapuvoileipään soveltuvaa leipää. Paahtoleipä täällä on vähän liian lötköä siihen. Piti sitten kokeilla, salaatti tosin oli vääränlaista ja kulmakauppa oli jo mennyt kiinni niin sai kelvata. Tai ei mikään jo, yhdeltätoista vasta menee kiinni, mutta kuitenkin, olin myöhempään kotona (pitkä päivä sisälsi edellisessä postauksessa mainittujen ärsyttävien juttujen lisäksi miekkailua!)

Nam. (huono valo)

Lautanen kotoista Teemaa Lontoon Skandiumista ja aterimet vanhaa Sorsakoskea. Voin vakuuttaa että maistuu paljon paremmalta niiden kanssa kuin Asdan, Wilkinsonin tai Ikean astioilta.

Lisää järjettömyyksiä
- hanat, monikossa, eri puolilla allasta
- kylpyamme, joka ei ole kunnolla syvä superrentoutuskylpyyn
- boileri (onko sillä nimi suomeksi?)
- yliherkät savuntunnistimet
- etanat olohuoneessa
- sisäänpäin aukeavat ovet ahtaissa tiloissa kuten vessoissa
- asitoita ei huuhdella ennen eikä jälkeen tiskauksen. Tiskivesi on ällöä ja vaahto saa kuivua astioihin. Hyi.
- kokolattiamatot. HYI!
- muoviset maitopurkit joita on hankala rutata

edit:
ei mulla siis sinänsä mikään koti-ikävä ole, lähinnä enemmän semmoinen turhautumis ähmiksimikääneitoimimiksiolentäälläenkäkotonakunsielläasiatHOITUU-juttu meneillään, näitä tulee ja menee aina välillä kun on hankalaa systeemin tai tietämättömyyden takia. Tykkään kun asiat soljuu. Varsinainen ikävä iskenee varmaan yhtenä iltana kolmen-neljän viikon päästä jolloin ostan lennot ja sitten uudelleen ehkä joskus itsenäisyyspäivän tienoilla joulukuussa. En ole ikävöivää tyyppiä. Se ei kannata, mieluummin haaskaan aikaani johonkin mukavampaan asiaan.