tiistai 28. syyskuuta 2010

Pakkausta.

Luulisi, että olen jo siihen tottunut ja kehittynyt mahtipakkaajaksi mutta ei. Kaukana siitä. Yritän kovasti miettiä vuodentakaisia fiiliksiä ja sitä, että silloin minulla oli matkatavaraa 30 kg (kuten nytkin) sillä erotuksella että mukana oli enemmän kaikkea oikeasti tarpeellista. Oikein hienosti niillä selvisin joululomaan saakka, vähän tosin tuli kylmä viimeisinä päivinä avokkaissa. Onneksi muistin tämän ja päätin ottaa opikseni ja varustautua nauhakengillä. Kenkien valitseminen on aina samanlaista tuskaa kyllä, saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Yksi pakkausta hankaloittava tekijä on se, että osa tavaroista osa on aina eri paikassa. Enkä tarkoita nyt toista Suomen kotia vaan toista maata. Aina on se sama ikuisuuskysymys että mitä ihmettä mahdoinkaan jättää sinne toiseen päähän. Noh, muutaman minimuuton pähkäiltyäni sain loistoidean tehdä pikaisen listan vaatteista, jotka päätyivät muuttamaan suoraan uuteen osoitteeseen Englannissa. Kerrassaan hieno ajatus muuten paitsi etten tajua mistä ihmeen vaatteista on kyse. Sininen iso kukkahame? Sinistä JA kukkia samassa vaatekappaleessa minun vaatekaapissani? Musta indiska-hame? Täh? Odotan suurella mielenkiinnolla mitäköhän nämä vaatteet mahtavat olla. Ei sinänsä huono idea, tarvinnee vain hieman kehittelyä, ehkä ensi vuonna sitten kuvaan jonkun vaateläjän sillä selvästikään valokuvamuisti ei toimi edes tekstillä virkistettynä parin kuukauden tauon jälkeen :D

En malta odottaa sitä päivää, jolloin nesterajoitukset poistuvat. Näinhän ovat viranomaiset vähän lupailleet tapahtuvan joskus 2012 paikkeilla teknologian kehityttyä (mene ja tiedä, ei kannata kovin vakavasti viranomaisten mahdollisia positiivisia uutisia ottaa.) Jos näin onnellisesti kävisi, voisin ottaa enemmän hilloa mukaan kun sen saisi käsimatkatavaroihin. Syöpöttelen varmaan pilttipurkilliseni hyvin äkkiä jahka raaskin sen joskus avata.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Missä on pitkä viikonloppu?

Vastaus: jonkun muun lukujärjestyksessä. Ehkä niitä ei enää myönnetä toisen vuoden opiskelijoille... Keksin että yliopiston intrassa on todennäköisesti lukujärjestykset saatavilla. En tiedä oliko se hyvä vai huono asia että katsoin, nyt joka tapauksessa näyttää siltä, että saan sanoa jonkinlaiset hyvästit viikonloppumatkailulle ellen kovasti halua olla poissa luennoilta. Ennen oli hyvin helppoa lähteä torstai-illalla melkein suoraan luennoilta Glasgown suuntaan. Perjantait olivat kätevästi kokonaan vapaata. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi paha että joutuu lusimaan luennoilla perjantaisin (Suomessa ei usein ole lainkaan perjantaisin opetusta) vaan luennot ovat iltapäivällä neljästä kuuteen. Lisäksi olen selkeästi tehnyt paljon jotain pahaa sillä osakseni koitui kaksi muutakin kello viiden luentoa. Huomatkaa myös, että päivät ovat lukujärjestyksessä vaaka- eikä pystysuunnassa. En ihan osaa vieläkään hahmottaa noin päin kunnolla, teen aina "normaalin" version itselleni.

Lukujärjestys Michaelmas 2010
Tiedostan ettei tuo nyt niin paha viikkotuntimäärä ole, ärsyttävästi aseteltu vain. Kauppatieteiden opiskelijoiden ei tunnetusti tarvitse juurikaan roikkua luennoilla, opetusta on noin puolet siitä mitä luonnontieteissä on. Läsnäolopakkoa ei myöskään yleensä tunneta. Tulossa on omaan alaan verraten paljon, viime vuonna oli 10 h / vko jotka pääsääntöisesti sijoittuivat 11-16 välille. Silloin olisi ehkä jopa joutanut ramppaamaan epämääräisempiinkin aikoihin pitkin päivää kun asui kampuksella, nyt jos käy välillä kotona siinä on aika suuri riski jäädä sille tielle. Eikä kolmeen tuntiin taida oikein ehtiä. Toisaalta lukujärjestykseen sisältyy jännä uusi aspekti, täytyy uskaltautua Management Schoolia ja George Foxia kauemmaksi.

Toinen lukukausi jatkaa samalla moodilla, tosin keskiviikko on vapaa. Mitä järkeä on keskiviikkovapaassa? Vähemmän järkeä olisi varmaankin vain tiistaivapaassa. Olen vuosien varrella tottunut siihen, että keskiviikko on pitkä aktiivipäivä, joka sisältää koulun lisäksi treenit, isovanhempikyläilyn ja kuvataidekoulun. Päivän pituus 7-21. Täytynee uusiutua ja yrittää välttää keskiviikkovelttoilua, voi tulla jännät paikat. Taidan tosin mennä hieman asioiden edelle, tämä tulee ajankohtaiseksi vasta tammikuussa. On kyllä hyvin jännää kun on erilainen lukujärjestys pitkin vuotta kuten yläasteella ja lukiossa. Samojen kurssien tahkoaminen samoissa luentosaleissa viikosta toiseen koko vuoden ajan oli hieman rasittavaa.

Vähän tuli negatiivissävytteinen postaus mutta olen kärttyinen koska palelen. Enkä vieläkään tykkää pitkän viikonlopun menetyksestä.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Klaus K & The Best of Finland

Tänään tuli katsastettua Klaus K:n Ilmattaren aamiainen. Hyvää oli. Paikalle selviäminen oli vähän sekavaa mutta siitä eteenpäin kaikki sujui hyvin. Miljöö oli freesi ja mukava, siellä oli hyvä syödä napa täyteen suomalasia herkkuja! Erityismaininta hilloille, jotka olivat perinteisissä lasisissa hillopurkeissa. Ja siis ihan "itsetehtyä" oikeaa hilloa tietenkin, ei se purkki siitä erikoista tee...



Aamiainen oli monipuolinen ja valikoima oli laaja, jopa teetä oli tarjolla kolmea eri sorttia, valkoista, mustaa ja vihreää. Suklaahunaja oli hyvää teen kanssa, se ei ollutkaan ällöä kuten skeptisesti oletin. Ei edes kovin makeaa. Saakohan sitä jostain kaupasta?

Herätys oli kymmentä yli seitsemän, eikä alkuun ollut mitään käsitystä miksi kello soittaa, saati siihen aikaan. Mahtavasta aamiaisesta huolimatta (tai sen vuoksi?) oli aika seis-olo koko päivän. Olen vakavasti sitä mieltä, että aamuherätykset eivät edelleenkään ole alaani. Kauhulla odotan ensi vuoden lukujärjestystä, en voi selvitä yhtä ihanasti toista vuotta niin, että aikaisimmat aamut olisivat kerran kymmeneen ja pariin kertaan yhteentoista.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Dolce Vita ja piisamihattu

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa syksyn legendaarisille Myyrmäki-hallin kirppiksille. Suurin osa ajasta kului tosin pöydän myyntipuolella, ja tavaraa katosi taas uusiin koteihin ihan kiitettävä määrä. Nyt (ehkä) harvennetaan myyntifrekvenssiä, on oltu myymässä puolen vuoden välein, mutta seuraava kerta taitaa olla vasta vuoden päästä.

Tavarat mukaan banaanilaatikoissa. Kuinkas muutenkaan!
Kirppiksellä on kivaa, kannattaa mennä myymään tai ostamaan. Ja kannattaa ottaa seuraa mukaan jos myy, silloin on vielä kivempaa. En ehkä osaisi ilman kavereita mennä. Siinä on myös se hyvä puoli, että niillä on aika usein jotain tosi kivaa myynnissä, kuten nyt Ralph Laurenin kamelinvärinen villainen kaulahuivi ja mustepatruunoita. Loistavaa.

Kotia etsiviä kenkiä
Kirppispolte oli liian suuri tyytyäkseni vain seisoskelemaan. Takana oli kuitenkin pitkä kuiva kausi, vaikka kesällä kävinkin muutamaan otteeseen Hietsussa. Oli pakko vähän livahtaa kiertämään molempina päivinä. Kannatti! Mukaan tarttui pikkupullo Diorin Dolce Vitaa, edellinen oli jo säännöstelyssä kun en ole raaskinut ostaa isoa pulloa. Kreivin aikaan, sanoisin. Kaveriksi löytyi Pure Poison. Lisäksi bongasin turkishatun, joka on ehkä piisamia. Se oli sopiva, lämmin ja pehmeä, ja hinnan oltua enemmän kuin kohdallaan se tarttui matkaan. Jes.

Löytöjä
Jatkuvasti käynnissä oleva teepurkkimetsästys tuotti jälleen tulosta. Perinteinen kiinapurkki löytyi, samoin kuin perus peltisiä hopeisia, mutta myös jotain jännempää. Hedelmäkuvioita! Kaiken lisäksi mulla on Englannissa mangoteetä, joka sopii tähän purkkiin mainiosti. Kansi on kyllä vähän hankalaa jollain välineellä avattavaa mallia, mutta täydellisyyttä on vaikea löytää.

Tee maistuu varmasti paremmalta tästä purkista

Suoraan kirppikseltä matka jatkui Desigmuseoon katsomaan Oiva Toikkaa ja Fashion Photo Helsinkiä. Oli tosi täyttä, sillä molemmat näyttelyt olivat eilen viimeistä päivää auki. En sitten yhtään aikaisemmin ehtinyt... Hienoja olivat, molemmat, vaikken Toikan kuutiojutuista tykännytkään. Monet muut uniikkityöt sen sijaan olivat upeita. Suurin osa niistä oli yksityiskokoelmissa, ja haluaisinkin tietää missä ihmeen tilassa niitä pidetään. Monet olivat valtavia ja veivät metrikaupalla tilaa. Toisaalta kai sitä tilaakin löytyy jos on varaa Toikan uniikkityöhön. (Miksei muuten Suomen museoissa saa kuvata? Tukholmassa ja Sofiassa sai kuvata tosi monissa paikoissa.)

En tykkää syksystä koska silloin sataa. En siltikään, vaikka välillä on kuulas ja hetken aikaa kuiva päivä, suurin osa ajasta kuitenkin sataa. Sade yllättää aina syksyisin, vaikkei siinä mitään yllättymistä pitäisi olla. Varomaton ihmisparka kastuu helposti tai joutuu saarretuksi jos ei muista kuljettaa mukana sadetakkia tai sateenvarjoa. Kuten minä eilen matkalla museoon. Onneksi oli karjalanpiirakoita eväänä, mutustelin niitä sporaa odottaessani. Asiaan luonnollisesti kuuluu se, että näin edellisen perävalot ja on sunnuntaiaikataulut. Pfff.

Sadetta pitämässä. Odottavan aika on pitkä.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Lits läts

Nyt on varmaan ihan virallisestikin tullut syksy. Aina vaan sataa. Ja kumpparit ovat hukassa --> pienimuotoinen kriisi. Ja mikä on ratkaisu tähän? Laitamme upouudet mokkasiinit jalkaan koska ne ovat niin kivat! Esimerkki: ei näin. Luulisi, että tähän mennessä olisi jo oppinut ja osaisi ajatella vähän enemmän. Niinhän sitä luulisi, totuus vain on toinen... Myöskään sulkainen hiuskoriste ei ole kovin hyvä idea, vaikka hienosti käykin mokkasiinien kanssa (molemmat sopivat muuten hienosti myös fysioterapeutin käteen laittamiin tukiteippeihin.)

Lenkkeilyintoni (en ennen tiennyt edes omaavani sellaista asiaa) ei ole karissut sateen myötä, kumma kyllä. Mikäköhän mua vaivaa. Ennen vihasin juosta. En siitä vieläkään kovin pidä mutta onhan se melko kätevää kuitenkin, kotiovelta treenit alusta loppuun 20-30 min, erittäin vaivatonta. Eilen olin todella turhautunut koko päivän jatkuneesta sateesta ja sisälläolosta ja päätin lähteä juoksemaan koska ei siellä satanut enää kunnolla. Olen minäkin vähän pimeä. Kesäinen myöhäisillan lenkkeily oli tosi kivaa koska oli ainut hetki päivästä jolloin ei ollut liian kuuma, mutta nyt iltaisin on kylmä. Tai kylmähkö, onhan siellä 10-15 astetta kuitenkin päivästä riippuen, hurja kosteus vain tekee ilmasta kolean. Sateen jälkeen tai aikana lenkkeily ei ole varmastikaan aivan paras idea: pito on huonompi asvalttitiellä etenkin lehtien liukastamissa mäissä ja hiekkatiellä rapa roiskuu. Tällaisiin olosuhteisiin uskaltautuminen selvästikin kuvastaa jotakin hyvin outoa piirrettä minussa. En tiedä onko se hyvä vai ei... Joka tapauksessa näyttää nyt uhkaavasti siltä, että hankintalistalle ilmestyy pitkät juoksutrikoot ja jostain kaappien kätköistä pitää kaivaa kevyt heijastin joka ei ärsytä ja ole tiellä juostessa.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Lentokentällä

Parin viikon sisäään on tullut nähtyä yksi jos toinenkin lentokenttä: Helsinki-Vantaa, Budapest, Sofia ja Arlanda. Loppukuusta joukkoon liittyy vielä (liian) useasti nähty Manchester kun palaan takaisin Englantiin. Lentoyhtiöitäkin kertyy kolme, Malev, Norwegian ja Easyjet. Osa kentistä on aika masentavia kuten Sofia



Tyhjää ja ankeaa, huonot kaupat (mutta halpaa martinia ja sinistä niveaa!), vielä huonommat kahvilat. Voisi myös kysyä mitkä kahvilat... Onneksi on ipod ja läppäri. Nettiä ei tietenkään ollut, sillä mihinkähän sitä voisi lentokentällä tarvita. Eiväthän ihmiset ainakaan jumita siellä koskaan tylsistyneinä ilman tekemistä.

Kiitokset menevät Finavialle (jolla on ilmainen netti!) sekä Swedavialle jotka ystävällisesti tarjoavat asiakkailleen lentokenttäasteikolla mukavia kahviloita/ajantappopaikkoja sekä parketin ja suhteellisen miellyttävän ympäristön. Kotikenttäedun ja ilmaisen netin vuoksi Helsinki-Vantaa voittaa.



Swedavia veloittaa törkeät 70 kr (n. 8 e) tunnin netistä. Arlandalla tuli kuitenkin nopeusennätys koneesta baggage claimin kautta ulos. Koko roska yhteensä 10 min, kerrassaan mahtavaa! Eikä tässä vielä kaikki. Karusellin näyttötaulu kertoo kuinka monta minuuttia tavaroiden saapumiseen on ja hetket, jolloin ensimmäinen ja viimeinen laukku asetetaan hihnalla. Ihanaa toimintaa kiireessä. Pikavaihdoin takia ehdin jopa odotella bussia eikä tarvinnut seikkailla julkisissa matkalaukkujen kanssa. Kotimatkalla tulee sekin testattua sillä Kistasta ei mene suoraa bussia muulloin kuin aikaisin aamulla ja iltapäiväruuhkan aikaann :/

Malev: hyvät sämpylät, ei lehtiä (huono juttu!) Ja Budapestissa kallein lentokenttäpatonki ikinä. Vesi + patonki 8 e, aijai. Jopa Helsinki-Vantaa on halvempi. Ja paikka oli vielä Upper Crust jossa maksaa Manchesterin kentällä patonki noin kolme puntaa (4 e) ja muualla vielä vähemmän... Kentältä näkyi kivasti keskustaan asti. Paremmin olisi näkynyt kunnon putken kanssa.



Kotimatkalla bongasin viereiseltä portilta oudonnäköisen Finnairin koneen. Onkohan niillä jokin retrokampanja menossa? Muumikone on kyllä mun mielestä hienompi, vaikka tämäkin ihan piristävä.



Manchesterin kenttä on kyllä melko epämiellyttävä paikka. Se on luonnollisesti iso ja kävelyä riittää. Myös ylämäkeä, rappusia, katukiveyksiä ja muuta mukavaa löytyy höystettynä suurella määrällä pykiviä turisteja. Lähtöporttien luona on, kuinkas muutenkaan, ta-daa - kokolattiamatot! Niillä on tuskaa edes yrittää rullata matkalaukkua saati onnistua siinä.

Easyjetilla ei ole check-in konetta Manchesterissa vaan pitää muistaa tehdä se etukäteen netissä jos vaan muistaa ja ehtii. Norwegianilla taas ei voi tehdä netissä ollenkaan. Muuten se tuntuu kyllä inhimillisemmältä yhtiöltä kuin Easy, joka on todellakin kaikkea muuta kuin easy...

Ja huom! Hienosti osasin lisätä kuvia! Jee!

Edit: Onnistunutta valokuvalisäystä kompensoidakseni olen ujuttanut sekaan ennätysmäärän typo-virheitä. Heh.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Orpo olo.

On vähän ankea fiilis kun ei pääse omalta koneelta nettiin. Joutuu käyttämään pc:tä, jonka näppäimistöön ei ole tottunut ja hiirikin on outo ilman omia asetuksia. Suuria vastoinkyämisiä. Tänään vajosin niin alas että jopa kysyin parista kahvilasta viereisessä oikein isossa kauppakeskuksessa josko heillä olisi wi-fi. No eipä ollut, ja kieroon katsottiin kun kysyin. Mielenkiintoista. Eivätkö ihmiset muka surffaile keskustan ulkopuolella muualla kuin kotona?

Lisäksi halusin laittaa kuvia tänne sillä Tallinan ja Bulgarian kuvat ovat hienosti järjestettynä nyt. Olkoot vaan, mutteivat tänne ainakaan pikapuoliin päädy. Lisäksi täytynee tehdä tuttavuutta picasan kanssa.

EDIT: nyt on vielä orvompi olo, huomasin illalla että hopeinen norsuketju on hukkunut ranteesta jonnekin :(

15 563

Tämä teksti piti julkaista jo aikoja sitten mutta ei. Langaton Internet julkisilla paikolla ei ole ystävä. Se ei tykkää bloggerista ja kadottaa tekstit.

----

Askeleita on kertynyt aika mukavasti. Jess. Sain uuden askelmittarin ja oon taas ihan addiktoitunut :D Unohdin ottaa sen mukaan viikonlopuksi ja meni paljon paljon askeleita hukkaan. Ei voi mitään. Tuli paljon kuvia, hienoja ja huonoja, niistä lisää toivottavasti myöhemmin.

Bulgarian loma oli superkiva, tuli tehtyä paljon epä-turistimpia asioita. Näihin kuului mm. mutanttitomaattien syöminen, mummojen luona kyläily provinssissa ja yllättävän vähän shoppailua (sinänsä ihan tervetullut suunta.) Turistiasioihin lukeutui entinen kuninkaanpalatsi hienolla intarsiaparketilla, kirkkoja (joista voiton vei Aleksander Nevski), Rilan luostari ja Perperikonin rauniot.

Nyt kentällä, Arlanda 1 h 15 min päästä. Perillä sprintti suoraan bussiin tai vaihtoehtoisesti mielenkiintoinen säätö kahdella vaihdolla matkatavaroiden kanssa. Jännityksellä odotan joukkoliinteettömän (taipuuko se noin?) viikon jälkeen.