Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Muotitietoinen / Outfit of the day

Oho. Ei ollut tarkoitus muotibloggailla kovinkaan, mutta tämmöinen jotenkin nyt eksyi tänne kun halusin näyttää uuden mekon. Mekko on itse kätevyys: taskullinen ja väljä muttei tiellä. Olen ennen vierastanut 3/4 pituutta (koska olen hieman pätkä ja se lyhentää), mutta tässä se toimii. Lisäksi WSJ:n kuukausiliitteen muotiosiossa kaikki mekot ja hameet olivat tätä pituutta, maksi on kauden juttu.

Parasta koko asiassa on se, että mekko on kierrätetty isoisoäitini ja äitini kautta, löytyi kellarista kun etsin muuta. Vaate on yhä hyvässä kunnossa, vuosikymmenistä huolimatta, ja puuvilla on säilynyt lerpsahtamatta. Minusta on todella hyvä, että vaatteet kestävät, mutten usko omieni juurikaan säilyvän jälkeeni. Ei sillä että tuhoaisin ne, mutta kankaiden laatu vain on niin paljon huonompi, samoin kuin ompeleiden. Ei vain kestä. Ja tämä pätee lähes kaikkiin vaatteisiin, hintaluokasta huolimatta. Uskon, että ne vaatteistani jotka kestävät sekä aika että käyttöä vielä kauan kun olen niistä luopunut, ovat olleet jo valmiiksi vanhoja minulle tullessaan.


It wasn't my intention to blog about fashion, but I wanted to show you my new dress. It's pretty close to perfection: with pockets and very comfy. I don't really like 3/4 length because it makes me look even shorter, but here it works. Also, apparently it is THE length for this season. All dresses in WSJ April issue were 3/4. I like this dress also because of it's history. I found it in our cellar when I was looking for something else and it has belonged to my mother and greatgrandmother before me. Of course there is a certain feeling of 60s and 70s there, but I find it quite contemporary still. Maybe if it was more of the 70s colour pallette I would think differently.  When I got this dress I started to think how many of my clothes could last decades. For the most I believe the style is not an issue but the quality of fabric and seams. I'm pretty sure the only pieces that can last that long are some stuff I have bought second-hand. So basically like the dress. Nowadays everything just wears out, pretty much regardless of the price. Sad.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Second hand shopping (once again...)

Olen ollut kiltisti viime aikoina ja olen jättänyt sekä uudet että käytetyt ostostelut vähemmälle. Uskaltauduin tämän kylän second handiin, josta tarttui mukaan monikäyttömukavuusmekko, ah-niin-ihanaa Ted Bakeria. Tästä on jo useampi viikko aikaa enkä ole käynyt uudestaan! Olen ylpeä itsestäni.

Sitten olen unohtanut esitellä "luottokirppikseni" Lontoossa: Octavia Foundation Brompton Roadilla. Vaarallisesti noin 5 min päässä kaverin luota. Täältä löytää laadukkaita ja asiallisia kuteita.

Luottokaupasta ostettiin luottomerkki Emporio Armanin pellavainen bleiseri pilkkahintaan.
Tällä työnhakumenestyksellä se kyllä joutuu odottamaan parempia aikoja...
Sen sijaan ikkunan pinkkiä huivia voi käyttää vapaallakin.


perjantai 10. joulukuuta 2010

Ted Baker

I like. En juurikaan pidä tämän maan pukeutumiskulttuurista eikä kohdalleni ole osunut kivoja brittimerkkejä, mutta Ted Baker tekee virkistävän poikkeuksen. Selkeää ja yksinkertaista muttei yhtään tylsää ja laadukkaat materiaalit muodostavat yhdistelmän jolle on paha sanoa ei. Vetoaa vahvasti pohjoismaiseen makuun. Nettisivut tosin kolauttivat kuvaa aika pahasti, meinasin jopa olla linkittämättä kun ne ovat niin kauheat. Ei ehkä muuten pistäisi silmään, mutta kaupat, joissa Ted Bakeria myydään, ovat hieman tasokkaamman näköisiä...

Se on jännä juttu, miten miesten paitoihin ja pukuihin keskittyneet yritykset ovat onnistuneet laajentamaan toimintaansa hyvin menestyksekkäästi myös naisten puolelle, ja räätälöinnin vähenemisestä huolimatta huoliteltu ja laadukas imago ei ole kärsinyt. Ted Baker siis aloitti miesten paidoista, Tiger of Sweden oli räätäliliike ja käsittääkseni myös Sandin tie oli samankaltainen. Tykkään kaikista liikaa, ja voin ehdottomasti suositella sekä Ted Bakeria että Sandia oman kokemuksen perusteella. Sandilta erittäin hyviä paitoja ja pukuja, oma pukuni oli täysosuma ensimmäisellä kokeilulla ja pidän siitä edelleen, tosin valitettavasti paitojen värivalikoima naisille on huomattavasti heikompi miesten mallistoon verrattuna. Tedistä ei ole vielä kovin paljoa omakohtaista kokemusta, lainasin kaverilta viime vuonna useampaan otteeseen ja tykästyin kovasti. Jopa meidän "kylältä" saa Ted Bakeria yhdestä liikkeestä, vaikka opiskelijabudjetilla täytyykin tyytyä lähinnä katseluun ellei ole erikoistilanne (siis ei sellainen erikoistilanne että on pakko ostaa, vaan että oikeasti tarvitsee jotain, esim. juhliin tai jokin vastaava tapaus.) Onneksi on olemassa charity shopit, tänään huomasin pari kivaa paitaa rekillä, ja kappas vain, nehän olivat Ted Bakeria! Kokeilin, olivat aika täydelliset, joten ne täytyi kotiuttaa. Yhdessä ne näyttävät tältä:


Paljetteja!

Mikäli kiinnostuit, ainakin naisten Ted Bakeria saa Stockalta, Sandilla on oma liike Keskuskadulla ja Tiger löytyy Kämpistä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Laadusta ja sen puutteesta

On ollut vähän kiireistä viime aikoina eikä ole juurikaan ollut aikaa kirppistellä, ja silloinkin kun olen lauantaisin kauppareissulla poikennut, saalis on ollut olematon. Haussa ei sinänsä ole ollut mitään ihmeellistä: muumikirjoja, muutama keittiöjuttu, ja hattuja voi nyt aina katsoa. Ei kenkiä. En ole varmaan ostanut vielä yhtään paria täällä ollessani, olen aika ylpeä itsestäni!

Kirppiksistä yleensä täällä. Luulisin, että täällä on noin kymmenkunta kaikenkarvaista hyväntekeväisyyskirppistä erilaisiin jaloihin tarkoituksiin. Ongelmana on, että valitettavasti määrä ei korvaa laatua (tässäkään asiassa.) Paikat ovat sinänsä siistejä ja ok, mutta tavara on jotenkin vähän onnetonta ja sekalaista. Ei ole mitään sellaista kuten UFF, jossa olisi pelkkiä vaatteita. Pelkkiä kirjakauppoja on kaksi, mutta silti samojen ketjujen sekakaupoissa on myös kirjoja... Lisäksi etenkin myytävissä vaatteissa heijastuu täällä niin yleinen huono laatu, sekä materiaaleissa että valmistuksessa. H&M on superkamaa New Lookiin ja Primarkiin verrattuna, joten voitte vain arvailla kuinka kauhuissani olin aluksi. Toki vuoden myötä tämä on tasoittunut ja koen vain lievää pahoinvointia mainittujen kauppojen läheisyydessä, mutta silti raastaa. Suomessa asuessa on niin tottunut siihen, että hintaero perustuotteen ja semi-laadukkaan tuotteen välillä on pienempi, eikä kynnys ostaa hyvää ole niin suuri, ja yleisesti ihmiset ovat vaativampia ja laatutietoisempia. Ilmenee kaikessa: ruoka, ASTIAT (tästä varmaan tulee lisää, mun lempipaasauskohde), asuminen, vaatteet.

Mun kämppikset (3x englantilaistyttö) tässä päivänä eräänä pohtivat vaatekaapin sisällön keski-ikää ja tulivat tulokseen, että eihän nyt mitään kahta vuotta vanhempaa taida olla, sehän on a) vanhaa, b) jotain kauheaa sekä lähes satavarmasti c) hajalla vähintään saumoista. Ja kuka nyt edes haluaisi käyttää niin vanhoja vaatteita? Olin vähän tyrmistynyt ja pysyin hiljaa. Nytkin mulla on päällä ainakin kolme vuotta vanhat trenssi ja paita, neljävuotias huivi ja vielä vanhempi neule. Ok, neule on vähän kärsinyt ja joutaa kohta pois, mutta se oli käytettynä ostettu. Muuten ei mitään vikaa. Hame on vain reilu vuoden vanha, mutta ilman valtavia tyylimuutoksia pysynee kaapissa kunnes on puhki.  Ärsyttää tämä näiden hieman tekopyhä asenne, ollaan niin "kyllä me ahkerasti kierrätetään ja välitetään luonnosta"-henkisiä ja tehdään iso numero siitä että käytetään monikäyttöisiä muovisia kauppakasseja ja lajitellaan jätteitä, mutta tämä ei ole millään tapaa kokonaisvaltaista eikä vihertävä ajattelu pääse edes vaatekaapin ovelle.

Noni, tulihan paasattua taas. Sieltä kaiken roinan seasta tekee toisinaan ihmelöytöjä, kuten viime vuonna nahkaiset mustat korkokengät £2.50, pyrexin vuokia £1-2.50 jne. Viime perjantaina löysin kampuksen kirppikseltä (kyllä, täältä löytyy kaikkea, myös kirppis!) kahdet hyväkuntoiset nahkahansikkaat, kalvosinnapit jotka eivät kyllä vedä vertoja Bvlgarin napeille mutta värin takia ostin, keraamiset mustat tuikkukipot sekä ta-daa: hattuneulat! Luulin, ettei mulla olisi tarpeeksi hiuksia hattuneuloille, mutta kappas vain, nyt pysyy pilleri hienosti päässä vaikka miten tuulisi. Ah kuinka kätevää. Ja kaikki tämä vain £13.



Offtopic: Voi ei, kirjaston punaisen kerroksen tuolit on vaihdettu. Ovat mustia nykyään, ei siinä mitään, mutta huonompia istua. Vähemmän kömpelöitä tosin, siitä plussaa. Esteettisistä syistä en voi opiskella sinisessä kerroksessa jossa on vanhanmalliset tuolit. (Kyllä, olen rajoittunut, mutta se sävy on vaan niin kamala. Häiritsee keskittymistä.)

tiistai 28. syyskuuta 2010

Pakkausta.

Luulisi, että olen jo siihen tottunut ja kehittynyt mahtipakkaajaksi mutta ei. Kaukana siitä. Yritän kovasti miettiä vuodentakaisia fiiliksiä ja sitä, että silloin minulla oli matkatavaraa 30 kg (kuten nytkin) sillä erotuksella että mukana oli enemmän kaikkea oikeasti tarpeellista. Oikein hienosti niillä selvisin joululomaan saakka, vähän tosin tuli kylmä viimeisinä päivinä avokkaissa. Onneksi muistin tämän ja päätin ottaa opikseni ja varustautua nauhakengillä. Kenkien valitseminen on aina samanlaista tuskaa kyllä, saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Yksi pakkausta hankaloittava tekijä on se, että osa tavaroista osa on aina eri paikassa. Enkä tarkoita nyt toista Suomen kotia vaan toista maata. Aina on se sama ikuisuuskysymys että mitä ihmettä mahdoinkaan jättää sinne toiseen päähän. Noh, muutaman minimuuton pähkäiltyäni sain loistoidean tehdä pikaisen listan vaatteista, jotka päätyivät muuttamaan suoraan uuteen osoitteeseen Englannissa. Kerrassaan hieno ajatus muuten paitsi etten tajua mistä ihmeen vaatteista on kyse. Sininen iso kukkahame? Sinistä JA kukkia samassa vaatekappaleessa minun vaatekaapissani? Musta indiska-hame? Täh? Odotan suurella mielenkiinnolla mitäköhän nämä vaatteet mahtavat olla. Ei sinänsä huono idea, tarvinnee vain hieman kehittelyä, ehkä ensi vuonna sitten kuvaan jonkun vaateläjän sillä selvästikään valokuvamuisti ei toimi edes tekstillä virkistettynä parin kuukauden tauon jälkeen :D

En malta odottaa sitä päivää, jolloin nesterajoitukset poistuvat. Näinhän ovat viranomaiset vähän lupailleet tapahtuvan joskus 2012 paikkeilla teknologian kehityttyä (mene ja tiedä, ei kannata kovin vakavasti viranomaisten mahdollisia positiivisia uutisia ottaa.) Jos näin onnellisesti kävisi, voisin ottaa enemmän hilloa mukaan kun sen saisi käsimatkatavaroihin. Syöpöttelen varmaan pilttipurkilliseni hyvin äkkiä jahka raaskin sen joskus avata.