Tiedän, olen ihan kamala bloggaaga... Ensin laiskotti ja sitten on pitänyt kiirettä. Työt loppuivat viikko sitten ja tulin Suomeen "lomalle" sunnuntaina. Tästä on kyllä lomailu kaukana, juoksen ympäriinsä näkemässä kaikkia ketkä olen joutunut skippaamaan kesän aikana ja lisäksi vuorossa on kirppis ja järjetön tavaroiden pakkaus jos vain aikaa riittää, sillä toinen Suomen-kodeistani meni myyntiin ja ehkä kaupaksikin, joten KAIKKI tavarat täytyy pakata. Näillä näkymin en enää tänne palaa. Saa nähdä millainen soppa siitä syntyy kun jotain tarvitsen jouluna ja pääsiäisenä... Töissä oli muuten loppupuoliskolla paljon kivempaa. Mitähän vielä. Täällä on ihana ilma, syksyistä, lämmintä, raikasta. Tykkään. Ja huomista kirppistä odotan, tässä on pitkä kirppiksetön kausi takana!
Ihan kamala ajatuksenvirta-postaus mutta nyt tuntui tältä. Jotakin strukturoidumpaa luvassa (ehkä) myöhemmin. Heippa!
I know I'm a terrible blogger. First I was lazy and then I've been busy. I finished work a week ago and I came to Finland for "holiday" on Sunday. Chilling is far from this holiday since I'm just running around to see the people I haven't seen over the summer and there will be crazy packing in program too if I have time as another of my Finnish homes went for sale and is almost sold already, so EVERYTHING needs to be packed. At the moment it seems that I'm not returning to this house ever again. We will see what kind of trouble it will be when I need something on Christmas or Easter break... By the way I really enjoyed the latter half of work more than the beginning. What else. It's lovely weather here, autumny, warm, fresh. I like. And I'm looking forward to flea market tomorrow & on Sunday, it's been a while since I was selling anything!
This was horrible thought-flow (can you say so?) posting but now I felt like this. You will get something more structured maybe later. Bye!
edit: bloggerin uusi käyttöliittymä on kamala. Miksi niiden piti vaihtaa ja tehdä tästä outo ja toimimaton?
The new blogger editing thing is horrible, boring, confusing and most of all doesn't fuction very well. Why they had to do this to me?
perjantai 30. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Muutoksia / Changes
Joku on saattanut huomata, että kuvat ovat nykyään pienempiä eikä kuvatekstejä ole tai ne ovat keskittämättä vaikka kuva on keskitetty. Tästä kaikesta saamme kiittää "supernopeaa" ja laadukasta Virgin Median laajakaistaa. Tämä maa on kivikautinen kaiken tietotekniikan suhteen (paitsi että pizzaa voi tilata etukäteen netistä noudettavaksi tiettynä kellonaikana.)
Lisäksi uusi asia on reagointinapit tuolla alhaalla kaiken tekstin jälkeen, sieltä voi sitten klikkailla tuntojensa mukaan. Otan vastaan myöskin ehdotuksia uusista napeista jos nykyiset eivät mielestäsi riitä.
Edit: ja sitten lisäsin myös mobiiliversion kännyköille, ipadeille ja muille. Kertokaa jos ette tykkää.
Somebody might have noticed that photos are smaller and there is no text beneath them. This all has happened thanks to my "high-speed" retarded Virgin broadband. This island is so 20th century when it comes to technology (though you can order pizza online to be ready at a certain time for pick up.)
Another, more recent thing is that I've added reaction buttons. The ones right below all the text. You can click there the relevant button according to how you feel. I also take suggestions if you think more buttons should be added.
edit: I also added a mobile version. Give me a shout if you don't like it
Lisäksi uusi asia on reagointinapit tuolla alhaalla kaiken tekstin jälkeen, sieltä voi sitten klikkailla tuntojensa mukaan. Otan vastaan myöskin ehdotuksia uusista napeista jos nykyiset eivät mielestäsi riitä.
Edit: ja sitten lisäsin myös mobiiliversion kännyköille, ipadeille ja muille. Kertokaa jos ette tykkää.
Somebody might have noticed that photos are smaller and there is no text beneath them. This all has happened thanks to my "high-speed" retarded Virgin broadband. This island is so 20th century when it comes to technology (though you can order pizza online to be ready at a certain time for pick up.)
Another, more recent thing is that I've added reaction buttons. The ones right below all the text. You can click there the relevant button according to how you feel. I also take suggestions if you think more buttons should be added.
edit: I also added a mobile version. Give me a shout if you don't like it
tiistai 13. syyskuuta 2011
215. haaste / challenge
Valokuvatorstai on palannut kesälomalta! Viikon aiheena on uusi.
Kuvassa on uusi lompakkoni, kun vanhalle ihanalle vintage-lompakolle kävi köpelösti ja siitä murtui lukko. Oli aikamoinen etsiminen korvaavan löytämiseksi, sillä olen hiukan nirso ulkonäön suhteen ja vaadin täydellistä tarpeisiini sopiva funktionaalisuutta. Olen kuitenkin suhteellisen yllättynyt, että ensimmäisellä kunnollisella yrityksellä löytyi toistaiseksi kelpuutettava versio. Olin viikonloppuna Manchesterissa ja kolusin läjäpäin erilaisia kauppoja läpi. Selfridgesiltä löytyi Mulberryn, Marc Jacobsin, YSL:n, Longchampin, Miu Miun ja luoja ties minkä muiden jälkeen DKNY:n lompakko, joka lähestulkoon täytti kriteerit ja oli hyvin samankaltainen kuin vanha. Ja verraten edullinen. Kaivertamaan jäi ainoastaan se, että materiaali on kangasta (nahka on kätevämpi jos uittaa joskus vesilätäkössä), siinä ei ole mitään kivaa yksityiskohtaa (kuten esim vanhan lukko, alhaalla kuva) ja sitten en henkilökohtaisesti tykkää siitä että DKNY:n tavaramerkki on tunkea niitä kirjaimia joka paikkaan. Mutta silti parempi kuin uskalsin odottaa. Nyt on sitten ajan kanssa mahdollista löytää se seuraava täydellinen kun on järkevä väliaikaisratkaisu käytössä.
Photography Thursday has returned after holiday! The theme of the week is new. The top photo is about my new purse. I had to find a new one when the closing mechanism of the lovely old vintage one broke. I had to search quite a lot for the new one, because I'm picky when it comes to looks and I require perfect functionality to fit my needs. I'm rather surprised that I found a decent successor on my first proper try. I went to Manchester on weekend and went through quite a lot of shops before I ended up at Selfridges. There I saw a wide selection of purses from Mulberry, Marc Jacobs, YSL, Longchamp, MiuMiu and others before I found the DKNY purse in the photo. It is almost perfect and very similar to the old one (the lower photo), the only qualities missing are leather rather than fabric (handier if you drop it in a puddle), it doesn't have a nice detail like the old one had and personally I don't like how DKNY's trademark is to put the letters all over the place. Nevertheless, it's better than I expected to find in short run. Now I have time to wait for the next perfect one without panic when I have a good temporary solution.
Kuvassa on uusi lompakkoni, kun vanhalle ihanalle vintage-lompakolle kävi köpelösti ja siitä murtui lukko. Oli aikamoinen etsiminen korvaavan löytämiseksi, sillä olen hiukan nirso ulkonäön suhteen ja vaadin täydellistä tarpeisiini sopiva funktionaalisuutta. Olen kuitenkin suhteellisen yllättynyt, että ensimmäisellä kunnollisella yrityksellä löytyi toistaiseksi kelpuutettava versio. Olin viikonloppuna Manchesterissa ja kolusin läjäpäin erilaisia kauppoja läpi. Selfridgesiltä löytyi Mulberryn, Marc Jacobsin, YSL:n, Longchampin, Miu Miun ja luoja ties minkä muiden jälkeen DKNY:n lompakko, joka lähestulkoon täytti kriteerit ja oli hyvin samankaltainen kuin vanha. Ja verraten edullinen. Kaivertamaan jäi ainoastaan se, että materiaali on kangasta (nahka on kätevämpi jos uittaa joskus vesilätäkössä), siinä ei ole mitään kivaa yksityiskohtaa (kuten esim vanhan lukko, alhaalla kuva) ja sitten en henkilökohtaisesti tykkää siitä että DKNY:n tavaramerkki on tunkea niitä kirjaimia joka paikkaan. Mutta silti parempi kuin uskalsin odottaa. Nyt on sitten ajan kanssa mahdollista löytää se seuraava täydellinen kun on järkevä väliaikaisratkaisu käytössä.
Photography Thursday has returned after holiday! The theme of the week is new. The top photo is about my new purse. I had to find a new one when the closing mechanism of the lovely old vintage one broke. I had to search quite a lot for the new one, because I'm picky when it comes to looks and I require perfect functionality to fit my needs. I'm rather surprised that I found a decent successor on my first proper try. I went to Manchester on weekend and went through quite a lot of shops before I ended up at Selfridges. There I saw a wide selection of purses from Mulberry, Marc Jacobs, YSL, Longchamp, MiuMiu and others before I found the DKNY purse in the photo. It is almost perfect and very similar to the old one (the lower photo), the only qualities missing are leather rather than fabric (handier if you drop it in a puddle), it doesn't have a nice detail like the old one had and personally I don't like how DKNY's trademark is to put the letters all over the place. Nevertheless, it's better than I expected to find in short run. Now I have time to wait for the next perfect one without panic when I have a good temporary solution.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Salihirmu / Gymaholic
Hei kaikille, terveisiä salilta! Olen ollut kovin reipas ja käynyt neljän päivän sisään kolme kertaa salilla, jee! Ja energiaa riittää, ainakin tilapäisesti. Kysykää tunnin päästä uudelleen niin makaan taintuneena sohvalla :D
Nike+ on MAHTAVA. Se syyllistää epäsuorasti jos ei ole käynyt tarpeeksi salilla ja kehuu kun on ollut erityisen hyvä juoksu. Asetin kolme viikkoa sitten tavoitteen, että juoksisin useammin. Itseasiassa tarkoitus on, että kävisin useammin salilla mutta se on ihan sama koska joka kerta kun menen niin juoksen ainakin vähän. Tavoitteena on juosta kymmenen kertaa neljässä viikossa, mikä ei sinänsä ole paha, mutta sitten täytyy ottaa huomioon että olin kotona viisi päivää ilman pluslenkkareita ja niitä juoksuja ei rekisteröity. Yhtä kaikki, sunnuntaina olin jo alkamassa laiskaksi, mutta sitten tuli Nike+ viesti sähköpostiin, tsempaten viimeistä haasteviikkoa varten. Sitten iski niin kamala olo että oli pakko mennä salille! Juoksun data on kuvassa, kaikki tiedot kätevän näpsäkästi siinä niin. Tämä on sinänsä vähän huono esimerkki koska se on niin lyhyt kun tein vain lämmittelyn vastus? (resistance) harjoittelua varten.
Hello everybody, greetings from gym! I've been active and gone to gym three times in four days, woop woop! And I'm full of energy, at least temporarily. Ask again in an hour, I will be lying dead on the sofa :D
Nike+ is BRILLIANT. It makes you feel quilty if you don't workout enough and congratulates when you have had especially good run. I set a goal three weeks ago to run more often. Or the idea is to go to gym more often as there was a risk that I would slip, but anyway every time I go to gym I run at least a bit. The goal is to run ten times in four weeks, which is not bad, but gets more difficult if you consider that I was home for five days without plustrainers so those runs have not been registered. Anyway, on Sunday I was about to get lazy when I got a message from Nike+ wishing me good luck for the last week of my challenge. I felt so horrible about even thinking of skipping gym that I had to go! The data from the run is in the pic above, all info in a nice package. However it's not the best example because it's so short; I only did warm-up for resistance.
Nike+ on MAHTAVA. Se syyllistää epäsuorasti jos ei ole käynyt tarpeeksi salilla ja kehuu kun on ollut erityisen hyvä juoksu. Asetin kolme viikkoa sitten tavoitteen, että juoksisin useammin. Itseasiassa tarkoitus on, että kävisin useammin salilla mutta se on ihan sama koska joka kerta kun menen niin juoksen ainakin vähän. Tavoitteena on juosta kymmenen kertaa neljässä viikossa, mikä ei sinänsä ole paha, mutta sitten täytyy ottaa huomioon että olin kotona viisi päivää ilman pluslenkkareita ja niitä juoksuja ei rekisteröity. Yhtä kaikki, sunnuntaina olin jo alkamassa laiskaksi, mutta sitten tuli Nike+ viesti sähköpostiin, tsempaten viimeistä haasteviikkoa varten. Sitten iski niin kamala olo että oli pakko mennä salille! Juoksun data on kuvassa, kaikki tiedot kätevän näpsäkästi siinä niin. Tämä on sinänsä vähän huono esimerkki koska se on niin lyhyt kun tein vain lämmittelyn vastus? (resistance) harjoittelua varten.
Hello everybody, greetings from gym! I've been active and gone to gym three times in four days, woop woop! And I'm full of energy, at least temporarily. Ask again in an hour, I will be lying dead on the sofa :D
Nike+ is BRILLIANT. It makes you feel quilty if you don't workout enough and congratulates when you have had especially good run. I set a goal three weeks ago to run more often. Or the idea is to go to gym more often as there was a risk that I would slip, but anyway every time I go to gym I run at least a bit. The goal is to run ten times in four weeks, which is not bad, but gets more difficult if you consider that I was home for five days without plustrainers so those runs have not been registered. Anyway, on Sunday I was about to get lazy when I got a message from Nike+ wishing me good luck for the last week of my challenge. I felt so horrible about even thinking of skipping gym that I had to go! The data from the run is in the pic above, all info in a nice package. However it's not the best example because it's so short; I only did warm-up for resistance.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Rullaa / Rolling
Perjantai tarkoittaa sitä, että joka puolella ihmiset rullaavat pieniä matkalaukkujaan viettääkseen viikonlopun kotona tai kylässä. Ilmiö toistuu sekä yliopistossa että töissä, ja olen hyvällä tuulella aina kun voin liittyä rullailijoiden joukkoon, kuten toissa perjantaina. Viikko sitten maanantaina oli Bank Holiday niin päätin lähteä Lontooseen kylään yliopistokaverin luokse. Dramaattisen nenäverenvuodon saattelemana rullailin toimistosta ajoissa pois, että ehdin viimeiseen suoraan junaan Lontooseen.
Maisemanvaihdos, varaslähtö ja lisäpäivä tekivät viikonlopusta sopivan tauon arkeen. Oli ihanaa nähdä ihmisiä kaduilla, mainosvaloja, mennä metrolla ja muita asioita jotka kuuluvat suurkaupunkeihin. Ja etenkin ihmisiä, jotka eivät kaikki näytä samalta, vaan rohkeasti näyttävät siltä miltä huvittaa. Perjantaina suunnattiin suoraan asemalta Sohoon drinkeille ja törmäsin pariin kuolettavan ihanaan kauppaa, onneksi ne olivat kiinni. Lauantaina vuorossa oli pitkät yöunet, hidas aamu ja shoppailua Westfieldin megalomaanisessa ostoskeskuksessa, sain ostettua sieltä viimeisen osan kaverin häälahjaan. Shoppailun uuvuttamina ei jaksettu lähteä ulos enää illalla. Sunnuntaina leivottiin pannukakkua ja korkattiin Staffordissa tehty vadelmahillo, hoidin lisäksi muutaman ostoslistalla olleen asian Harrodsilta (siellä on tosi hyvä mustevalikoima mustekyniin.) Maanantaina pääsin vihdoin käymään Buckinghamin palatasissa, joka on auki vain pari kuukautta vuodesta. Onnistuin varaamaan yhden viimeisistä lipuista koko viikonloppuna! Luulen että visiitistä riittää aihetta omaan postaukseen. Palatsin jälkeen suuntasin kamalassa ruuhkassa Notting Hillille katsomaan karnevaalia ennen kotimatkaa. Bradford iski kasvoja päin kuin märkä rätti kaupunkiviikonlopun jälkeen, koska kastuin läpimäräksi 10 min matkalla kotiin. Tämän lisäksi oli myös jäätävän kylmää, neulemekko, housut ja huivi eivät olleet tarpeeksi...
Friday means that people are rolling their little suitcases to go home or take a weekend break elsewhere. Phenomenon appears in both at uni and work, and I’m always happy to join the rolling crowd, like I did on Friday two weeks ago. It was the Bank Holiday weekend so day off on Monday and perfect opportunity to go to see my friend in London. After dramatic last-minute nose bleed I rolled away from office a bit earlier to catch the last direct train to London.
The change of scenery, early start and the extra day made a nice break to everyday life. It was wonderful to see people on streets, city lights, take tube and other things that belong to cities. Most of all I was pleased to see people who bravely looked excatly like they wanted, without caring other people’s opinions. On Friday we headed to Soho for drinks strainght from train station. I saw some deadly gorgeous shops but luckily they were closed so I didn’t end up bankrupt. On Saturday we slept long and had a slow morning, after that it was the huge Westfield mall, where i finally bought the last part for my friend’s wedding gift. As we were tired after shopping it was just a chileld night in. Sunday was baking day, I did Finnish oven-baked pancake and we corked the raspberry jam I had made in Stafford with my other friend. I had been looking forward to Monday for quite a while because I had managed to book one of the last tickets to Buckingham Palace summer opening! It was so fantastic that it will get its own post. After that it was time for terribly busy tube to Notting Hill Carnival just before getting back to Bradford. The inconvenient truth of my current hometown hit against my face as soon as I stepped off the train. It was raining, like always. (London had been ok for shorts) Because I thought it was just a regular drizzle, I decided to walk home. Fail. In 10 mins I was soaked and freezing as the drizzle had turned into proper rain to celebrate my return.
Maisemanvaihdos, varaslähtö ja lisäpäivä tekivät viikonlopusta sopivan tauon arkeen. Oli ihanaa nähdä ihmisiä kaduilla, mainosvaloja, mennä metrolla ja muita asioita jotka kuuluvat suurkaupunkeihin. Ja etenkin ihmisiä, jotka eivät kaikki näytä samalta, vaan rohkeasti näyttävät siltä miltä huvittaa. Perjantaina suunnattiin suoraan asemalta Sohoon drinkeille ja törmäsin pariin kuolettavan ihanaan kauppaa, onneksi ne olivat kiinni. Lauantaina vuorossa oli pitkät yöunet, hidas aamu ja shoppailua Westfieldin megalomaanisessa ostoskeskuksessa, sain ostettua sieltä viimeisen osan kaverin häälahjaan. Shoppailun uuvuttamina ei jaksettu lähteä ulos enää illalla. Sunnuntaina leivottiin pannukakkua ja korkattiin Staffordissa tehty vadelmahillo, hoidin lisäksi muutaman ostoslistalla olleen asian Harrodsilta (siellä on tosi hyvä mustevalikoima mustekyniin.) Maanantaina pääsin vihdoin käymään Buckinghamin palatasissa, joka on auki vain pari kuukautta vuodesta. Onnistuin varaamaan yhden viimeisistä lipuista koko viikonloppuna! Luulen että visiitistä riittää aihetta omaan postaukseen. Palatsin jälkeen suuntasin kamalassa ruuhkassa Notting Hillille katsomaan karnevaalia ennen kotimatkaa. Bradford iski kasvoja päin kuin märkä rätti kaupunkiviikonlopun jälkeen, koska kastuin läpimäräksi 10 min matkalla kotiin. Tämän lisäksi oli myös jäätävän kylmää, neulemekko, housut ja huivi eivät olleet tarpeeksi...
 |
| Nottigh Hill Carnival |
The change of scenery, early start and the extra day made a nice break to everyday life. It was wonderful to see people on streets, city lights, take tube and other things that belong to cities. Most of all I was pleased to see people who bravely looked excatly like they wanted, without caring other people’s opinions. On Friday we headed to Soho for drinks strainght from train station. I saw some deadly gorgeous shops but luckily they were closed so I didn’t end up bankrupt. On Saturday we slept long and had a slow morning, after that it was the huge Westfield mall, where i finally bought the last part for my friend’s wedding gift. As we were tired after shopping it was just a chileld night in. Sunday was baking day, I did Finnish oven-baked pancake and we corked the raspberry jam I had made in Stafford with my other friend. I had been looking forward to Monday for quite a while because I had managed to book one of the last tickets to Buckingham Palace summer opening! It was so fantastic that it will get its own post. After that it was time for terribly busy tube to Notting Hill Carnival just before getting back to Bradford. The inconvenient truth of my current hometown hit against my face as soon as I stepped off the train. It was raining, like always. (London had been ok for shorts) Because I thought it was just a regular drizzle, I decided to walk home. Fail. In 10 mins I was soaked and freezing as the drizzle had turned into proper rain to celebrate my return.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Taas mennään / Here we go again
Torstaina:
Istun koneessa matkalla Suomeen, nyt taidetaan olla jossain Etelä-Norjan paikkeilla. Töitä on vielä kolme viikkoa jäljellä, mutta tänä viikonloppuna on ystävän häät ja kotimaa kutsuu. Sain vapaata pitkän viikonlopun, tulen maanantaina takaisin iltapäiväkoneella. Pomo kyllä tiistaina ihmetteli että miten se on antanut mulle näin paljon vapaata kun tiimin kolmas henkilö on myös lomalla tämän viikon...
Rakastan lentokenttäoloa. Se on se tunne, joka tulee kun rullaa laukkujen kanssa asemalaiturille tai saapuu autolla kenttäalueelle. Pieni kutkutus ja maisemanvaihdon odotus, vaikka yleensä perillä ei ole mitään yllätyksiä luvassa. Sen sijaan en yhtään tykkää Manchesterin kentästä aamuruuhkassa. Kontrasti aamujunaan on valtava, järjestys, hiljaisuus ja nopeus ovat kaikki poissa. Pahinta jutussa on se, että yhdeksän aikaan business-matkaajat ovat jo koneissa ja kaikki tungeksivat ihmiset ovat turisteja, jotka yllättyvät lentokenttäasioista eikä jono solju eteenpäin. Tunnustan kyllä heti, että taakseni ei kannata koskaan mennä turvatarkastuksessa, koska tavaroistani täyttyy yleensä kolme tai neljä laatikkoa... Yksi matkalaukulle, toinen koneelle, kolmanteen bleiseri, huivi, ipod, nesteet, kengät, vyö, hattu, kello ja usein tulee neljäs koska en heti muista kaikkia edellä mainittuja tai turvatarkastussedät ovat kärsimättömiä eivätkä odota kunnes kaikki tavara on laatikoissa. Mutta silti väitän että asia sujuu suhteellisen sutjakasti tavaramäärään nähden.
Tuntuu hassulta mennä kotiin. Tai Suomeen, koska Englantikin on koti, kaikista “kauheuksista” huolimatta. Seitsemän viikkoa on mennyt supernopeasti enkä ole juurikaan pitkästynyt vaikka Bradford ei ole mitenkään viihdyttävä paikka. Itseasiassa mulla ei nyt sinänsä ole mikään tarve mennä kotiin muuten kuin häitä varten, tosin tila saattaisi olla eri jos tietäisin etten ole menossa. Ei sillä etteikö olisi kiva mennä, mutta ei mulla ole ikävä muuta kuin parempaa säätä ja lämpimiä sisätiloja ja jotain ruokajuttuja. Ja sitä että asiat hoituu, mutta se on vähemmän konkreettinen.
Olennaisista hääasioista, kuten lahjasta, taivallisesta mekosta ja käsintehdystä hatusta lisää tuonnempana.
On Thursday:
I’m sitting on plane on my way to Finland, at the moment we are somewhere around southern Norway. I still have three weeks left at work, but a friend of mine is getting married on Saturday and naturally I want to be there. I took a long weekend off as I will be taking Monday afternoon flight back. Though on Tuesday manager was wondering why on earth had he given permission for both me and my colleague to be away this week...
I love the airport feeling. The is the feeling you get when rolling with luggage on station platform or arriving to airport area by car. Not quite excited, as no surprises or unknown ahead, but still looking forward to the change of scenery. But I do not like busy mornings at Manchester airport. All the business travellers are already sitting on planes by then, the people who are left are overly laid-back tourists, who are in no hurry or have any need to efficient and the queue does not flow like a stream. Although I confess that I wouldn’t ever recommend anybody to come through security after me as my stuff usuaaly takes three to four boxes. The first for suitcase, second for laptop, third includes blazer, belt, liquids, scarf, hat, shoes, watch, ipod and the fourth one is for the stuff I could not fit in the third. But I would still claim I’m quite fast considering the quantity.
Going home feels funny. Or to Finland to be specific, because despite all its faults England is also home. Seven weeks have passed super quickly without major boredom, even though Bradford certainly is not the most entertaining place to live. Actully I don’t have any other need to go home than the wedding. The situation of course might be different if I really wasn’t going... Not that I wouldn’t like to go, but I haven’t missed other things than better weather and warm indoord spaces and some food. And the fact that it’s million times easier to deal with everyday things.
Stay tuned to read more about important things such as the gift, gorgeous dress and handmade hat!
Istun koneessa matkalla Suomeen, nyt taidetaan olla jossain Etelä-Norjan paikkeilla. Töitä on vielä kolme viikkoa jäljellä, mutta tänä viikonloppuna on ystävän häät ja kotimaa kutsuu. Sain vapaata pitkän viikonlopun, tulen maanantaina takaisin iltapäiväkoneella. Pomo kyllä tiistaina ihmetteli että miten se on antanut mulle näin paljon vapaata kun tiimin kolmas henkilö on myös lomalla tämän viikon...
Rakastan lentokenttäoloa. Se on se tunne, joka tulee kun rullaa laukkujen kanssa asemalaiturille tai saapuu autolla kenttäalueelle. Pieni kutkutus ja maisemanvaihdon odotus, vaikka yleensä perillä ei ole mitään yllätyksiä luvassa. Sen sijaan en yhtään tykkää Manchesterin kentästä aamuruuhkassa. Kontrasti aamujunaan on valtava, järjestys, hiljaisuus ja nopeus ovat kaikki poissa. Pahinta jutussa on se, että yhdeksän aikaan business-matkaajat ovat jo koneissa ja kaikki tungeksivat ihmiset ovat turisteja, jotka yllättyvät lentokenttäasioista eikä jono solju eteenpäin. Tunnustan kyllä heti, että taakseni ei kannata koskaan mennä turvatarkastuksessa, koska tavaroistani täyttyy yleensä kolme tai neljä laatikkoa... Yksi matkalaukulle, toinen koneelle, kolmanteen bleiseri, huivi, ipod, nesteet, kengät, vyö, hattu, kello ja usein tulee neljäs koska en heti muista kaikkia edellä mainittuja tai turvatarkastussedät ovat kärsimättömiä eivätkä odota kunnes kaikki tavara on laatikoissa. Mutta silti väitän että asia sujuu suhteellisen sutjakasti tavaramäärään nähden.
Tuntuu hassulta mennä kotiin. Tai Suomeen, koska Englantikin on koti, kaikista “kauheuksista” huolimatta. Seitsemän viikkoa on mennyt supernopeasti enkä ole juurikaan pitkästynyt vaikka Bradford ei ole mitenkään viihdyttävä paikka. Itseasiassa mulla ei nyt sinänsä ole mikään tarve mennä kotiin muuten kuin häitä varten, tosin tila saattaisi olla eri jos tietäisin etten ole menossa. Ei sillä etteikö olisi kiva mennä, mutta ei mulla ole ikävä muuta kuin parempaa säätä ja lämpimiä sisätiloja ja jotain ruokajuttuja. Ja sitä että asiat hoituu, mutta se on vähemmän konkreettinen.
Olennaisista hääasioista, kuten lahjasta, taivallisesta mekosta ja käsintehdystä hatusta lisää tuonnempana.
 |
| Helsinki & Espoo |
I’m sitting on plane on my way to Finland, at the moment we are somewhere around southern Norway. I still have three weeks left at work, but a friend of mine is getting married on Saturday and naturally I want to be there. I took a long weekend off as I will be taking Monday afternoon flight back. Though on Tuesday manager was wondering why on earth had he given permission for both me and my colleague to be away this week...
I love the airport feeling. The is the feeling you get when rolling with luggage on station platform or arriving to airport area by car. Not quite excited, as no surprises or unknown ahead, but still looking forward to the change of scenery. But I do not like busy mornings at Manchester airport. All the business travellers are already sitting on planes by then, the people who are left are overly laid-back tourists, who are in no hurry or have any need to efficient and the queue does not flow like a stream. Although I confess that I wouldn’t ever recommend anybody to come through security after me as my stuff usuaaly takes three to four boxes. The first for suitcase, second for laptop, third includes blazer, belt, liquids, scarf, hat, shoes, watch, ipod and the fourth one is for the stuff I could not fit in the third. But I would still claim I’m quite fast considering the quantity.
Going home feels funny. Or to Finland to be specific, because despite all its faults England is also home. Seven weeks have passed super quickly without major boredom, even though Bradford certainly is not the most entertaining place to live. Actully I don’t have any other need to go home than the wedding. The situation of course might be different if I really wasn’t going... Not that I wouldn’t like to go, but I haven’t missed other things than better weather and warm indoord spaces and some food. And the fact that it’s million times easier to deal with everyday things.
Stay tuned to read more about important things such as the gift, gorgeous dress and handmade hat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)