Kesäleski

Kukkasia uuden lähikahvilan pöydästä

R lähti lomailemaan ystäviensä luona viikoksi ja minä jäi tekemään töitä. Aika on suhteellisen lyhyt, joten siitä täytyy ottaa kaikki irti! Alku on ollut lupaava: lauantaina saatoin äidin lentokenttäbussille ja kävelin ympäri Readingiä, löytäen mm puolalaisen kaupan. Se on tärkeä havainto, koska sieltä saa smetanaa, mannasuurimoita, hyviä tomaatteja, juustoa ja lihaa. Sunnuntaina oli vuorossa brunssi Lontoossa, kävelin Farringdonista Covent Gardenin kautta Piccadilly Circukseen ja menin siitä metroon. Oli aika kuuma, mutta varjoisia katuja kävellen ja välillä kaupoissa poiketen 3,5 kilometrin matka taittui vaivatta. Lopuksi poikkesin vielä lempiruokakauppaani Wholefoodsiin, koska sunnuntaisin Readingin kaupat menevät kiinni viideltä.

Viikolle on luvassa kaikkea jännää, muun muassa urheilua pitkästä aikaa!

R has gone for a holiday for a week to see his friends and I stayed back to do some work. The time is quite short but I am sure we both will make most of it, he enjoying holiday and me doing other things home. The start has been good for me: on Saturday I walked mommy to airport bus and I walked around Reading, finding a Polish shop among other things. It is essential to have one nearby as then you can find smetana, semolina, good tomatoes, cheese and meat. On Sunday I went to London for a brunch and I walked all the way from Farringdon to Piccadilly Circus, via Covent Garden and Soho. It was quite hot again, but choosing the shadow's side and popping into shops the 2.2 mile journey wasn't bad at all. In the end I also went to Wholefoods, my favourite supermarket. 

The coming week will be a good one, including sports after a long break among other things! 

Tunnustuksia / Confessions

Olen ollut poikkeuksellisen positiivisella tuulella viime päivinä. Pääsiäinen kampuksella ei ehkä olekaan ihan kamala juttu, koska:

- Busseissa on tilaa! Aina mahtuu kyytiin.
- Kaupungilla on vähemmän tungosta
- Lenkkipolut on tyhjiä
- Kukaan ei kilju illalla/yöllä oltuaan viihteellä
- Ei kuulu musiikkia yläkerrasta tai naapureilta
- Sparissa on paljon lyhyemmät jonot
- Voi jammailla keittiössä ruuanlaiton lomassa ihan rauhassa ilman että kämppikset ihmettelee tai jengi tuijottaa ikkunoista sisään

Sinänsä harmittava seikka on, ettei tämä kerros ole kokonaan mun käytössä, muuten olisin alkanut kiikuttamaan pakattavia tavaroita aulaan. Honkongilainen kämppis asuu samassa kerroksessa niin en voi tukkia tietä. Eli toistaiseksi kamat saa hengata pöydän alla, pakkaan varmaan keskiviikkona.

Kävin lauantaina juoksemassa kampuksen purtsilla (=pururata) pitkästä aikaa. Tuli aika hyvä fiilis, vaikka sää ei ollutkaan mitenkään loistava. Seuraavat tunnustukset koskevatkin lenkkimusaa. Olen havainnut, että reggae on parasta juoksumusiikkia ikinä! Silloin on semmoinen olo että juoksee vähän vahingossa :D Siispä kuuntelin Jukka Poikaa eilen (jolta on tullut uusi levy, youtube 'Yhdestä puusta' mutta mulla ei ole sitä) juostessani M6n reunaa (vrt. Lahdentie, se on kampuksen laidalla heti minimetsän jälkeen.) Ja koska nämä ovat tunnustuksia, mun on myös rehellisyyden nimissä kerrottava että välillä soi Shakirakin! Silloin kun tanssituttaa (vaikka on lenkillä) se on aika hyvä, eikä mulla ole oikeastaan muuta lattarimusaa koska Buena Vista Social Club on venyttelyä varten. Sinänsä outoa että mulla ei ole muuta, mutta ehkä sitä tuli kuunneltua aikanaan niin paljon tanssitunneilla ettei jaksanut sitten vapaalla enää. Ja nyt kun ei niitä tanssitunteja ole, niin on aika ikävä. En malta odottaa että pääsen muuttamaan tältä jonnekin missä voin taas jatkaa salsaa ja muita lattareita! (ja sitten tietenkin päädyn jonnekin missä sopivia tunteja ei ole mutta toivossa on hyvä elää, toistaiseksi...)


Vanha treenimusa on ollut aika suomirock-painotteista, osittain ehkä siksi etten juurikaan kuuntele musiikkia niin sitten kun sille tuulelle sattuu, on kiva kuulla kotoisia säveliä. Vanhalta gym-soittolistalta löytyy mm. Nightwish, HIM, Hanoi Rocks ja Hurriganes. Ja vaikka nämä ovatkin jääneet vähän vähemmälle viime aikoina, Hurriganesin Up around the bend -versio on yhä mun Nike+ PowerSong :)

Lately I have been on an exceptionally positive mood. Easter on campus might not be the worst thing in the world, because:


- Busses run nearly empty, so you can always get on board
- It's less busy in town
- Running paths are empty
- Nobody is screaming at night when they get back from partying
- There is no music from upstairs / neighbours
- Shorter queues at Spar
- Jamming in kitchen while cooking is nicer because nobody is staring


The slightly unfortunate thing is that I don't have this floor just for myself, otherwise I would have started to take stuff out to the landing, but my flatmate who is around lives on the same floor so I can't block the way. So for now stuff is under my desk, waiting for packing on Wednesday.


I went running on Saturday and I felt really good even though the weather wasn't brilliant by any means. My next confessions are about running music. I have realised that reggae is the best music ever for running! You get the feeling that running is just a by product of listening to music :D Yesterday I was listening to Jukka Poika while I was running next to M6 (a big highway near campus). And because these are confessions, I have to tell that sometimes I listen to Shakira! When I feel like dancing (even though I'm running) it's quite good as I don't have latin stuff that much apart from Buena Vista Social Club, which is for stretching. It's a bit weird that I don't have anything else, but maybe it's because I heard it so much in dancing classes and wanted something else for free time. Of course now when I don't have those classes, I kind of miss it a lot. I can't wait that I will move out of here to somewhere where I can continue salsa and other latin stuff! (and then I end up in a place with no classes anywhere near, but you can always wish...)


My old training music included quite a lot Finnish rock, like Nightwish, HIM, Hanoi Rocks and Hurriganes. Even though these are less popular for me nowadays, Up around the bend version by Hanoi Rocks is still my Nike+ PowerSong :)

Takaisin / Back

Hei kaikille taas, tässä on ollut hieman joulukuun kestänyt blogihiljaisuus mutta täällä ollaan yhä ja taas menossa mukana. Oli vähän yliopisto/opiskelu/työhakemus/elämä/muuttokiirettä ja -ahdistusta niin piti priorisoida ja tiputella tekemistä jostain päästä että edes osa asioista tulee tehdyksi.

Tällä erää sijainti on Suomi, ja agendalla (muka) loma, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että on taas kiire. Opiskelija ei lomia paljon koe, silloin pitää yleensä joko a) hakea töitä b) tehdä töitä c) opiskella d) epämääräinen kombinaatio edellisiä. Minulla on edelleen kova työnhaku käynnissä, viime viikolla välipäivien kunniaksi lähti kuusi hakemusta eteenpäin ja tällä viikolla pitäisi olla lähes sama tahti!

Mutta oli tässä joulukin, ja oli kivaa. Kivoja koristeita, kynttilöitä, seuraa, tunnelmaa, paketteja ja ruokajuttuja. Ja uusivuosi oli myös, ja tänä vuonna blogi jatkaa vanhaan malliin epäsäännöllisen säännöllisesti epämääräisistä aiheista. Pinnalla lienevät kuitenkin opiskelu, työnhaku ja siihen liittyvät tilanteet, sekä valmistuminen ja sen mukana tulevaisuuden ihmettely. Jos on jotain muuta mitä haluaisi lukea niin saa hihkaista!

Hello to all again, it's been silent here during December, but now back to continue. I had a bit of university/study/job application/life/moving issues that kept me busy and distressed, so I had to prioritise and drop some stuff in order to be able to get at least some of the stuff done.


At the moment my location is Finland, and the agenda is holiday (as if), which basically means that I'm still busy. Students don't have real holidays, as during holidays one must either a) apply for a job b) work in one c) study or d) do a combination of these things. I'm still searching for a graduate job, last week I sent six applications to celebrate holiday... The pace should be maintained for this week too.


There was Christmas a while back, it was nice. Nice decorations, candles, people, atmosphere, presents and food. And the was New Year too, and this year the blog will continue as usual with irregular posts about some things in my life. Main topics will probably be studies, job applications and updates, graduation and post-graduation life. If there is something else you would like to read, drop me a line!

Rakas päiväkirja / Dear diary

En ole kovin päiväkirjaihminen, lähinnä koska koen ettei mitään niin kummia tapahdu että se pitäisi päivittäin dokumentoida. Enkä pidä kirjoittamisesta. Ulkomaille muutto on kuitenkin suhteellisen iso juttu, ja siitä saattaisi riittää asiaakin jopa hieman useammin kirjoitettavaksi. Mietin myös, että myöhemmin voisi olla mukavaa palata näihin vuosiin täällä. Nythän minulla on toki tämä blogi, mutta aloitin kirjoittamisen vasta toisena vuonna kun ensimmäisenä vuonna ei energia riittänyt.

Keel's simple diary tarjosi silloin sopivan vaihtoehdon arjen dokumentointiin, sillä se on suunniteltu sillä ajatuksella että:

- ei aina jaksa kirjoittaa paljoa
- päiväkirjan kirjoittamisen ei tarvitse viedä aikaa
- elämä ei välttämättä ole kovin jännää
- aina ei kiinnosta kirjoittaa

Formaatti on mielenkiintoinen: päivämäärä täytetään viivalle (eli voi huoletta pitää taukoja tuntematta syyllisyyttä) ja sitten valitaan yksi kolmesta vaihtoehdosta kuvaamaan millainen päivä oli, ja selitetään lyhyesti miksi näin. Seuraavaksi luvassa on mietelause, jota voi vapaasti kommentoida tai olla kommentoimatta, ja lopussa on vaihtelevia asioita. Ne voivat olla erilaisia listoja, kysymyksiä, joihin vastataan kyllä tai ei, mielleyhtymiä jostakin tietystä sanasta, kuvaajan tai kuvan piirtäminen, eli käytännössä mitä tahansa.

Ensimmäinen päiväkirjani on oranssi. Sen mukana tuli irtosivu samaan tyyliin, jossa piti oranssin tilanneena valita onko häiriintynyt (valitsin tämän), tykkääkö verkkareista vai ei tykkää hiljaisuudesta. Oranssi on kohta täynnä, ja tilasin jo uuden odottamaan. Vaihdoin väriä tällä kertaa ja päädyin ruskeaan, saa nähdä mitä sieltä on luvassa!

Näistä on tullut myös toinen, uusittu versio, mutta päätin ostaa vanhan koska ne olivat halvempia. Mutta seuraava on sitten uusi, ehkä musta. Muut  uudet värit ovat pistaasi, meripihka, turkoosi, rubiininpunainen ja pinkki.

volume 1 colours

I'm not very diary type of person, mostly because I feel my life is not so eventful that I would have to document it daily. Plus I don't like writing. However moving abroad was a bit bigger thing that might give topics for writing something, and it would be nice to get back to these years later on. Of course now I have the blog, but I started writing on my second year as during first year I just didn't have enough energy.



Keel's simple diary offered a good option for writing something about daily stuff, since it's designed considering that:


- you don't always feel like writing a lot
- diary doesn't have to take much time
- life is not necessarily very exciting
- you possibly don't want to write every day


The format is interesting: you fill it in rather than regular free-format writing. First the date (so you don't have to feel guilty if you have breaks) and then you tick of three options how your day was, and explein why so. Next line is usually a small or big thought about life (which you can comment on if you like), the final bit of the page varies. It can be lists, questions with yes/no answer, association of a certain word, drawing a picture or a graph, so basically anything.


My first diary was orange. It was delivered with a loose page with the similar style to diary analysing why you chose orange. You had to choose whether you are distracted (that's me), like sweatpants or dislike quiet. As orange is soon full, I ordered a new one to wait. I have 20 pages left. I decided to change colours, this time ended up with brown, we will see what that colour choice tell about me in Keel's world!


There is also newer, second volume with completely new content. I chose old one because they were cheaper (well by £2 but still.) The one after brown will be a new one, maybe black. Other new colours are pistachio, amber, turquoise, ruby red and pink.

Kuulumisia / Catching up

Tiedän, olen ihan kamala bloggaaga... Ensin laiskotti ja sitten on pitänyt kiirettä. Työt loppuivat viikko sitten ja tulin Suomeen "lomalle" sunnuntaina. Tästä on kyllä lomailu kaukana, juoksen ympäriinsä näkemässä kaikkia ketkä olen joutunut skippaamaan kesän aikana ja lisäksi vuorossa on kirppis ja järjetön tavaroiden pakkaus jos vain aikaa riittää, sillä toinen Suomen-kodeistani meni myyntiin ja ehkä kaupaksikin, joten KAIKKI tavarat täytyy pakata. Näillä näkymin en enää tänne palaa. Saa nähdä millainen soppa siitä syntyy kun jotain tarvitsen jouluna ja pääsiäisenä... Töissä oli muuten loppupuoliskolla paljon kivempaa. Mitähän vielä. Täällä on ihana ilma, syksyistä, lämmintä, raikasta. Tykkään. Ja huomista kirppistä odotan, tässä on pitkä kirppiksetön kausi takana!

Ihan kamala ajatuksenvirta-postaus mutta nyt tuntui tältä. Jotakin strukturoidumpaa luvassa (ehkä) myöhemmin. Heippa!

I know I'm a terrible blogger. First I was lazy and then I've been busy. I finished work a week ago and I came to Finland for "holiday" on Sunday. Chilling is far from this holiday since I'm just running around to see the people I haven't seen over the summer and there will be crazy packing in program too if I have time as another of my Finnish homes went for sale and is almost sold already, so EVERYTHING needs to be packed. At the moment it seems that I'm not returning to this house ever again. We will see what kind of trouble it will be when I need something on Christmas or Easter break... By the way I really enjoyed the latter half of work more than the beginning. What else. It's lovely weather here, autumny, warm, fresh. I like. And I'm looking forward to flea market tomorrow & on Sunday, it's been a while since I was selling anything!

This was horrible thought-flow (can you say so?) posting but now I felt like this. You will get something more structured maybe later. Bye!

edit: bloggerin uusi käyttöliittymä on kamala. Miksi niiden piti vaihtaa ja tehdä tästä outo ja toimimaton?
The new blogger editing thing is horrible, boring, confusing and most of all doesn't fuction very well. Why they had to do this to me?

I hate England

En tajua miten täällä voi selvitä. MIKÄÄN ei hoidu. Tänään on taas vähän näitä päiviä. Olen netitön kuun loppuun asti, koska asennusta ei saa arkiaamuksi tai -illaksi, ajat ovat 8-13 tai 13-18, mitkä ovat erittäin huonoja työssäkäyvälle. Vaikka olisin päivät kotona, seuraava asennus olisi vasta ensi viikon torstaiksi... Lisäksi sopimus on vuoden, koska lyhyempiä on lähes mahdotonta saada, joten täytyy toivoa että seuraava asukas on netin tarpeessa. Toistaiseksi mulla on nettitikku, mutta koska siinä ei ole kovin paljoa gigoja, ei tule kuvia vähään aikaan. Tikun pitäisi vähän helpottaa elämää, koska voin esimerkiksi etsiä ruokakauppaa lähistöltä, sillä en ole vielä sellaiseen törmännyt. Tai no keskustassa on M&S Food, mutta se on pienen pieni ja valikoimaltaan huono etenkin tuoretuotteiden osalta. Varmaan kiljun riemusta kun löydän hedelmiä ja vihanneksia jostain.

Tarvitsen myös National Insurance Numberin (vähän niin kuin kela-jutut), jota ei saa Bradfordista mistään, vaikka täällä on lähes 300 000 asukasta. Pitää mennä Leedsiin. Ja aikoja on tietenkin päivän ensimmäinen klo 9.00 ja viimeinen 15.50, eli ei taaskaan työssäkäyntiystävällisiä. Leedsiin matkaan sitten ensi viikolla 26. päivä, jos saan töistä vapaata. Voisin samalla käydä Ikeassa hakemassa puolukkahilloa pinaattilettuja varten.

Bradford vaikuttaa melko pieneltä ja kuoleelta kauppojen sulkeuduttua, joten jännä nähdä mitä täällä tekee iltaisin. Kävin eilen pikakävelyllä enkä löytänyt pubia tai kulmakauppaa. Tämä alue on pelkästään asuntoja ja toimistoja sekä ilmeisesti on myös muutama lounaspaikka. Täytynee seuraavaksi kävellä keskustaan päin, jos sieltä löytyisi enemmän elämää.

Ja luonnollisesti sataa, ulkona tarvitsee pitkät housut, pitkähihaisen, bleiserin ja huivin jos aikoo selvitä...


I just don’t get it how NOTHING works in England. Getting Internet takes forever so no pics until I have home broadband. This country is just so much behind in technology... Life withut Internet in a foreign city is challenging. I still don’t know where is a proper grocery store or a bar/café/pub that would be open in the evenings. And I have no idea how to get anywhere by other means than foot. Naturally I have only seen a glimpse of sun in three days. I can’t seriously recommend life in England to anybody at the moment. (yes this is one of those days again. Check previous posts if you miss positiveness)

Vähiin käy ennen kuin loppuu / Soon it's over

Havahduin äsken siihen että viikon päästä on lähtö lähellä. Lennon ostin viime viikolla, lähden ensi perjantaina, heti kun on mahdollista. Täällä on liikaa kokolattiamattoa, pölyä, sadetta ja opiskeluassosiaatioita. Hesarin Riku Korhonen kirjoitti nykyisestä elämänvaiheestani kolumnin, minä tosin joudun selviämään ilman banaanilaatikoita. Kiertolaisen elämä jatkuu vielä määrittelemättömän ajan, mutta onneksi kaksi seuraavaa pysähdystä ovat tiedossa. Vaikka täällä lähinä kitisen, on nykyisessä kämpässäni ja kaupunki(haha)asumisessa ollut jotain hyvääkin.

Joitain asioita tulee ikävä:

• Kattoikkuna ja isompi huone. Olen juuri tottunut tuplasänkyyn ja siihen, että kotitoimistoa voi pyörittää sieltä käsin. Kirjat, kone, laskin, kynä, muistiinpanot, käsirasva, villatakki, huivi, varahuivi mahtuvat kaikki hyvin sängylle ja väsymyksen iskiessä voi kellahtaa toiselle puolelle nukkumaan. Kätevää. Lisäksi halutessaan lattialla mahtuu istumaan järkevästi ilman että kaikki tavarat on tiellä.
• Kanava. Tykkään vedestä ja kampuksen ankkalampi on liian kaukana.
• Williamson Park & Ashton Memorial: ultimate lenkkimaasto ja ihana metsä.
• Kävelymatka baarista kotiin. En jaksa soittaa ja odottaa taksia tai arpoa meneekö busseja vielä, jos kyllä niin mistä ja milloin.
• Kaasuliesi, se on niin nopea ja hyvä, helppo pitää puhtaana

I have only one week left. Feels funny, then is the moment I've been looking for for a quite a while. I'm just so sick of carpets, dust, coldness and constant rain. Before that I have like million things to do, there is one exam left and I need to figure out where and how I'm going to store all my belongings. Next year I will live on campus, like I did last year. Even though I usually just complain, there have been some nice things too:

• ceiling window, I love it. Now and forever.
• canal. I like water, and on campus the duck pond will be too far. (plus side is that there is a swan couple living down there. they have baby swans too.)
• Williamson Park & Ashton Memorial: the ultimate jogging environment and a lovely forest
• being able to walk home from a bar/club. It's nice when you don't have to spend money on taxis or think about when and where to catch a bus
• gas cooker. absolutely amazing! so fast plus it's easy to clean.

Näitä ei tule ikävä / These I will not miss

Ajan tasalla

Olen yrittänyt viime aikoina hieman ryhdistäytyä ja olla vähän enemmän perillä mitä maailmalla tapahtuu. Kotona (suomessakotona) tulee katsottua uutisia ainakin toisinaan toisella silmällä, HS luetaan pari kertaa viikossa ja metro julkisissa. Täällä meillä on telkkari mutta en edes tiedä milloin tai miltä kanavalta tulisi uutisia. Koko puolentoista vuoden aikana olen katsonut vain yhden Diilin kun kämppikset katsoivat sitä...

On melko outoa elää täällä kampuskuplassa lähes tietämättömänä maailman menosta. Ainoa keino olla tietoinen siitä, on itse yrittää ottaa selvää lukemalla lehtiä. Satunnaisesti kansiksen luennoilla mainitaan joistain ajankohtaisista asioista, mutta käytännössä täällä voi elellä täysin eristäytyneenä jos huvittaa (mikä ei ole kovin hyvä juttu, koska voi olla aivan pihalla hyvinkin pian.) Täytyy myöntää ettei mulla ole juurikaan käsitystä mitä tällä saarella tapahtuu.

Management Schoolilta saa arkipäivisin Wall Street Journalin ja Financial Timesin, niitä luin viime vuonnakin. Tykkään etenkin kun FT:n välissä tulee välillä erikoislehti. Yritin tilata FT Weekendin kun siitä oli mainio tarjous, mutta totesin ettei täällä tunneta ovijakelua aamujakelusta puhumattakaan... Olisin voinut tilata lehden, jolloin olisin saanut kuponkeja, joilla voin lunastaa lehden joltakin tietyltä Newsagentsiltä sinä samana päivänä kun lehti ilmestyy. En sitten tilannut, koska haluaisin mieluummin lukea lehteä aamupalalla kuin pukea, kipittää alas kaupunkiin hakemaan lehteä ja kavuta takaisin ylös. Ja tuolla tavalla jäisi lehti välistä jos on viikonlopun poissa.

edit: niin unohdin mainita että tilasin sitten The Economistin FT:n sijaan. Sen pitäisi tulla lauantaisin, mutta hieman liian usein se jää maanantaihin... mutta podcastit saa ajallaan perjantaina.

Liikenteestä & tavoista

Kuten varmaan kaikki tietävät, täällä on vääränpuoleinen liikenne. Jalankulkijana olen pärjännyt lähes ongelmitta, mitä nyt meinasin jäädä auton alle eräänä perjantaina Lontoossa kun katselin väärään suuntaan... Mutta  se oli ensimmäinen kerta! Hassulta tuntuu motarilla, kun on sellainen olo että nyt ollaan väärällä kaistalla :D

Autoilijat tietenkin noudattavat liikennesääntöjä, mutta jalankulku on melko villiä. Luulin aluksi että se on vain kampusjuttu että kaikki kulkevat miten sattuu joka puolella ja ihmiset poukkoilevat, mutta olen todennut että se pätee lähes joka paikassa. Lontoon Canary Wharfin metroasemalla mustien ja laivastonsinisten takkien meri kiiti aamulla töihin ihanan järjestäytyneesti. Ainoa paikka, jossa on selkeä jalankulku, on Lontoon metron liukuportaat. Aivan käsittämätöntä miten kaikki seisovat kiltisti oikealla, vaikka muuten tavallisissa portaissa lukee aina isolla 'keep left.' Oi että jos Helsingissäkin ihmiset osaisivat liikkua liukuportaissa, kaikkien elämä olisi helpompaa.

Lontoon aamumetro on muuten aikamoinen. Kuljin Victorialla ennen aamuyhdeksää, ja se oli melkoisen tukalaa. Pitää pujahtaa sisään jos vain mahtuu, ja sitten läkähtyy talvivaatteissa siellä tungoksessa. On kyllä tosi mukavaa kun pääsääntöisesti ihmiset eivät kuitenkaan tungeksi ja töni. Vähän vähemmän huomioivia ihmisiä kohtasin kuin tein näin jälkeenpäin aivan käsittämättömän virheliikkeen lähtiessäni Knightsbridgen asemalta Eustonia kohti lauantaina kuudelta jolloin Harrods meni kiinni... Ei hyvä, eteenkään, kun oli pieni matkalaukku mukana. Siitäkin kuitenkin selvittiin kun malttoi odottaa.

Täällä on erittäin tyypillistä varoittaa liukkaista pinnoista/lattioista
sateen, pesun tai materiaalin vuoksi.  Aivan joka puolella.

Tulen Lontoosta kotiin Glasgown junalla Eustonista, se on kovin kätevää, nelisen pysähdystä loppupäässä, kestää 2,5 tuntia. Vähemmän kätevä asia on laiturin odottelu. Junallinen ihmisiä perjantai- tai sunnuntai-iltana (siis aika paljon) seisoo aulassa odottamassa että junan laituri ilmoitetaan. Se kuulutetaan alle 8 minuuttia ennen lähtöä ja voi sitä säntäystä. Koko massa lähtee vyörymään eteenpäin laituria kohti, ensimmäiset juosten. Ja muutaman kerran empiirisen kokemuksen perustella sanoisin että juokseminen on ihan normaalia.

Loppuun vielä täysin irrallinen aihe, jota on toivottu: tiskaus. Normaali proseduuri tiskaamisessa on se, että tiskialtaaseen laitetaan vati, joka lasketaan täyteen kuumaa vettä ja laitetaan fairyt sekaan. Sitten kaikki astiat, pannut, padat, aterimet ja lasit laitetaan sinne sulassa sovussa HUUHTELEMATTA. Kuvitelkaa sitä ruoantähteiden ja rasvan määrää. Sitten tiskihanskat käteen jos muistetaan, tiskataan astiat sienellä, ei huuhdella ja laitetaan kuivaustelineeseen saippuoineen päivineen (muualla maailmassa ei tunneta kuivauskaappeja.) Lopuksi vadista kipataan likaiset rasvavedet lavuaariin ja vati jätetään kellumaan siihen päälle niin että se on varmasti likainen sekä sisältä että ulkoa. Tämän kaiken seurauksena Mr Muscle on ystävä... Ja tähän operaatioon liittyen tasot pyyhitään märällä sienellä, jota on käytetty tiskaamiseen, eikä sen jälkeen pyyhitä millään kuivalla vaan vesi jää lillumaan tasolle. Että näin täällä. (Sanomattakin lienee selvää että toimin yhä suomalaiseen tapaan, mulla on vaihtopäinen tiskiharja ja huuhtelen kaikki astiat, sopeutumisessakin on rajansa...)