Nyt on varmaan ihan virallisestikin tullut syksy. Aina vaan sataa. Ja kumpparit ovat hukassa --> pienimuotoinen kriisi. Ja mikä on ratkaisu tähän? Laitamme upouudet mokkasiinit jalkaan koska ne ovat niin kivat! Esimerkki: ei näin. Luulisi, että tähän mennessä olisi jo oppinut ja osaisi ajatella vähän enemmän. Niinhän sitä luulisi, totuus vain on toinen... Myöskään sulkainen hiuskoriste ei ole kovin hyvä idea, vaikka hienosti käykin mokkasiinien kanssa (molemmat sopivat muuten hienosti myös fysioterapeutin käteen laittamiin tukiteippeihin.)
Lenkkeilyintoni (en ennen tiennyt edes omaavani sellaista asiaa) ei ole karissut sateen myötä, kumma kyllä. Mikäköhän mua vaivaa. Ennen vihasin juosta. En siitä vieläkään kovin pidä mutta onhan se melko kätevää kuitenkin, kotiovelta treenit alusta loppuun 20-30 min, erittäin vaivatonta. Eilen olin todella turhautunut koko päivän jatkuneesta sateesta ja sisälläolosta ja päätin lähteä juoksemaan koska ei siellä satanut enää kunnolla. Olen minäkin vähän pimeä. Kesäinen myöhäisillan lenkkeily oli tosi kivaa koska oli ainut hetki päivästä jolloin ei ollut liian kuuma, mutta nyt iltaisin on kylmä. Tai kylmähkö, onhan siellä 10-15 astetta kuitenkin päivästä riippuen, hurja kosteus vain tekee ilmasta kolean. Sateen jälkeen tai aikana lenkkeily ei ole varmastikaan aivan paras idea: pito on huonompi asvalttitiellä etenkin lehtien liukastamissa mäissä ja hiekkatiellä rapa roiskuu. Tällaisiin olosuhteisiin uskaltautuminen selvästikin kuvastaa jotakin hyvin outoa piirrettä minussa. En tiedä onko se hyvä vai ei... Joka tapauksessa näyttää nyt uhkaavasti siltä, että hankintalistalle ilmestyy pitkät juoksutrikoot ja jostain kaappien kätköistä pitää kaivaa kevyt heijastin joka ei ärsytä ja ole tiellä juostessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti