Katkarapuvoileipä ja suomi-designia koti-ikävään

Kämppiksellä on leipäkone ja sillä tulee näköjään aika katkarapuvoileipään soveltuvaa leipää. Paahtoleipä täällä on vähän liian lötköä siihen. Piti sitten kokeilla, salaatti tosin oli vääränlaista ja kulmakauppa oli jo mennyt kiinni niin sai kelvata. Tai ei mikään jo, yhdeltätoista vasta menee kiinni, mutta kuitenkin, olin myöhempään kotona (pitkä päivä sisälsi edellisessä postauksessa mainittujen ärsyttävien juttujen lisäksi miekkailua!)

Nam. (huono valo)

Lautanen kotoista Teemaa Lontoon Skandiumista ja aterimet vanhaa Sorsakoskea. Voin vakuuttaa että maistuu paljon paremmalta niiden kanssa kuin Asdan, Wilkinsonin tai Ikean astioilta.

Lisää järjettömyyksiä
- hanat, monikossa, eri puolilla allasta
- kylpyamme, joka ei ole kunnolla syvä superrentoutuskylpyyn
- boileri (onko sillä nimi suomeksi?)
- yliherkät savuntunnistimet
- etanat olohuoneessa
- sisäänpäin aukeavat ovet ahtaissa tiloissa kuten vessoissa
- asitoita ei huuhdella ennen eikä jälkeen tiskauksen. Tiskivesi on ällöä ja vaahto saa kuivua astioihin. Hyi.
- kokolattiamatot. HYI!
- muoviset maitopurkit joita on hankala rutata

edit:
ei mulla siis sinänsä mikään koti-ikävä ole, lähinnä enemmän semmoinen turhautumis ähmiksimikääneitoimimiksiolentäälläenkäkotonakunsielläasiatHOITUU-juttu meneillään, näitä tulee ja menee aina välillä kun on hankalaa systeemin tai tietämättömyyden takia. Tykkään kun asiat soljuu. Varsinainen ikävä iskenee varmaan yhtenä iltana kolmen-neljän viikon päästä jolloin ostan lennot ja sitten uudelleen ehkä joskus itsenäisyyspäivän tienoilla joulukuussa. En ole ikävöivää tyyppiä. Se ei kannata, mieluummin haaskaan aikaani johonkin mukavampaan asiaan.