Joulun jatkoa

Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi kuva, johon kiteytyy saarivaltion jouluvalokulttuuri. Valitettavasti ette näe vilkkuefektejä tässä.

Jouluvaloja a la englantilaiset... tätäkin ilman olisi voinut elää

Joulua

Hyvää joulua kaikille, tässä vähän joulukuvia kaupungilta Lancasterista. Tykkään kovasti kun oikeastaan joka tiellä on liikkeiden yläpuolella valaistuja joulukuusia.

Aina mielessä - LOMA!

Jonkin matkatoimiston, ehkä Tjäreborgin, mainoslause. Niin totta, etenkin kun elämä rytmittyy hyvin tarkkaan lomaan ja ei-lomaan. Loma on sitä kun ollaan Suomessa (ihan sama onko kokopäivätöissä tai opiskeleeko kokeisiin) ja sitten yliopistoaika on ei-lomaa. Mutta siis, LOMA, se on täällä nyt. Vihdoin.

En ole pohtinut mitä blogille tapahtuu loman aikana. Valokuvatorstai on tauolla koko tuon ajan, että siihen liittyen ei tule postauksia, enkä tiedä mitä muiden juttujen suhteen tapahtuu. Alunperin tämän blogin idea oli kertoa kotijoukoille kuulumisia täältä eli taukoilla lomilla, mutta vastoin odotuksia taitaa minulla olla muutama muukin lukija! Mulla on muutamia juttuja julkaisematta, voi olla että laitan ne tänne loman aikana, tai sitten en. Saa nähdä. Lomailkaa tai lukekaa, ihan miten lystäätte.

Nyt kentälle ja sinisin siivin kotia kohti!

189. haaste

Aiheena mielenrauha, jota tosiaankin kaivataan huomenna. Stressi ja verenpaine alkavat jo nousta tentin lähestyessä. Helpotus ei koita sittenkään kun on kokeen kanssa valmis, sen jälkeen täytyy vielä sännätä kaupunkiin avaamaan yhdistykselle tili, tekemään viimeiset hankinnat joulua ja lomaa ajatellen, osallistua ainakin lyhyesti illanviettoon ystävien seurassa ja järjestää itseni pois tästä maasta. Lähtörumba sisältää siivousta, pyykkäystä, papereiden lajittelua, pakkausta, purkamista, pakkausta, junalippujen oston. Näistä yleensä siivous suoritetaan rimaa hipoen ja papereiden järjestely jää kokonaan pois liian tiukan aikataulun vuoksi. Luojan kiitos nyt ei ole aamulento, vaikka sitä alkuun manasinkin. Hankinnat eivät sinänsä olisi mikään ongelma, mutta täällä kaupat menevät viideltä kiinni, pankkiin en ehdi tentin takia ennen kolmea ja siellä arvatenkin menee ikuisuus, joten aikaa jäänee tunti. Saa nähdä selvitäänkö kunnialla vai jääkö jotain välistä.

Viime viikon haaste jäi välistä, vaikka minulla oli sopiva kohdekin tiedossa, en vain mitenkään ehtinyt kuvaamaan. Ehkä laitan sen sitten myöhemmin, jos joskus on aikaa. Tämän viikon kuvat ovat arkistokätköjä Tukholman lomalta. Mielenrauhaa teestä ja miljööstä, olkaa hyvät:

Paikka on prinssi Eugenin Waldemarsudden huvilan kahvila Djurgårdenissa Tukholmassa. Prinssi Eugenin koti on museoitu ja sen yhteyteen on rakennettu uusi taidemuseosiipi, jossa on sekä prinssin töitä että muita näyttelyitä. Tämä kahvila-ravintola-keittiö on vanhaa puolta, ja siellä oli erittäin kotoisa tunnelma. Satuin olemaan siellä juuri ennen sulkemisaikaa, joten en voinut olla ihan niin kauan kuin olisin halunnut. Ehdin kuitenkin rauhassa nauttimaan kardemummakakkua, teetä ja santsikupinkin. Paikka kiilasi kokonaisuudessaan museoiden top viiden pintaan, kerrassaan ihastuttava paikka ja hyvät näyttelyt. Käydessäni vaihtuvana näyttelynä oli, kuinkas ollakaan, kuninkaallisiin häihin liittyen hääkoruja sekä jotakin grafiikkaa, en muista mikä niissä oli aiheena. Olen todella tyytyväinen että joskus vuosia sitten Ateneumissa panin merkille muutaman kiinnostavan taulun maalarin, en usko että olisin muuten tuolla lomalla Waldemarsuddeen asti eksynyt. 

ps. seuraava postaus tulee toivottavasti kotoa!

It's going to be an all-nighter...

Minipostaus. Nyt PC labissa vääntämässä huomisen Project Managementin yhtä liitettä. Tämä on AINOA paikka koko kampuksella missä sen voi tehdä. Luonnollisesti väriprintteri ei toimi kunnolla, mutta ei se mitään, eihän mulla ole edes printing creditiä (kyllä, jokainen sivu maksaa, hyvästi suomalainen 500 liuskaa/lukukausi -käytäntö), koska tulostan kaiken kotona. MS Project vaan ei toimi missään muualla niin nyt sitten on vähän pakko ladata kirjastokorttia aamulla kun kirjasto aukeaa ja sännätä tänne takaisin toivoen että on vapaita koneita...

Viimeinen bussi meni jo puoliltaöin, täällä sitten kökötetään. Odotan kaveria, teen vielä töitä, sillä nehän eivät lopu tekemällä, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Saatetaan jäädä jonnekin kampukselle nukkumaan pariksi tunniksi, saa nähdä onko mikään muu paikka kuin learning zone auki. Tai sitten otetaan taksi kotiin. Kävellen on vähän turhan kaukana, jotain tunnin pintaan kai.

Luulen että huomenna opiskellaan aika lailla kellon ympäri, perjantaina on koe, jonka aiheesta en tajua juurikaan mitään ja koko kokeen rakennetta ei ole vielä täysin ilmoitettu. Hiphei. Onneksi sentään voin opiskella kotoa käsin yön ettei tarvitse kampuksella pyöriä. Olen sitten zombina Helsinki-Vantaalla lauantaina.

Lisää eläimiä!

Hmm joo, olen kasvanut kaupungissa. Huomaa että innostun vähän liikaa kaikenlaisista eläimistä :D Täällä on todella paljon lampaita, mutta mulla ei jostain syystä ole muka yhtään lammaskuvia. Oho.

Kääntynyt huuhkaja

Pikkupöllöjä

Täällä on pariin kertaan ollut "pöllönäyttely." Järjestö, joka hoitaa loukkaantuneita petolintuja ja päästää ne mahdollisuuksien mukaan luontoon kerää varoja ja esittelee työtään tällä tavalla. Niillä on viisi pöllöä mukana, nämä eivät ovat loukkaantuneita niin, etteivät enää selviä luonnossa. Ja sitten tietysti kaikenlaista pöllöpehmolelua ym. Olin aivan ihmeissäni ensimmäisen kerran kuin näin huuhkajan keskellä kauppakeskusta :D kirosin silloin kun ei ollut kameraa. Tällä kertaa kiiruhdin Glasgown junaan, mutta oli PAKKO ottaa muutama kuva. Kiireen takia tuli aika huonoja, mutta olin vain 2,5 min ennen junan lähtöä laiturilla että ei todellakaan ollut enempää aikaa... Muuten olisin varmaan töllistellyt ja kuvannut aika kauan.

Poliisiheppoja ei yleensä näy näillä kulmilla. Oli kai mielenosoituspäivä (vaihteeksi) niin siksi ehkä.

KYLLÄ, aitoja poroja kampuksella!

Kampuksella on aina ensimmäisen lukukauden toiseksi viimeisellä viikolla Winter Fest / Christmas Market, ja tällä kertaa tarjolla oli mm. poroja. Olen tottunut näkemään tässä maassa poroja lähinnä leivän päällä...

Puuropäivä = joka päivä

Puuro = kätevyyttä. Elelen aika opiskelijaruokavaliolla nykyään, pääosin ravinto koostuu puurosta, se sopii mihin vuorokauden aikaan tahansa... Arkisin ruis, kaura tai kolmenviljan, viikonloppuna voi juhlia riisi- tai uuniohrapuurolla. Annamannat säästetään marjapuuroon sillä täkäläiset mannasuurimot eivät ole tarpeeksi karkeita mihinkään puuroon. Tulos on velliä enkä tykkää vellistä.

Mun collegella on mahtava off-campus keittiö baarin yläkerrassa niille, joilla eivät asu kampuksella. Keittiön vieressä on kätevästi lokerot ja common room, jossa voi opiskella tai ottaa päikkärit (testattu, täällä on sohvia.) Olen syönyt luvattoman huonosti sekä määrällisesti että laadullisesti viime aikoina, päätin että siihen tulee ainakin osittainen muutos nyt. En osta enää kolmioleipiä, nuudelit loppuivat enkä aio ostaa lisää. Sen sijaan toin lokeroon sekoituksen, jossa on ruis- ja kaura hiutaleita sekä kaura- ja vehnäleseitä. Ja kaveriksi vähän vadelmahilloa. Nam. Nyt voin sitten popsia puuroa päivittäin, aamupalaksi, lounaaksi tai illalliseksi, riippuen siitä mihin aikaan satun täällä olemaan (ihan kuin siitä muka olisi epäselvyyttä, olen täällä aina!) Kaveriksi irtoteetä, toin tänne valikoiman koska en jaksa pussiteetä enää. Ja mitä niillä irtoteillä teen himassa kun täällä sitä teetä kuitenkin enemmän juon.

Älkää nyt sitten ymmärtäkö väärin, kyllä minä toisinaan jotain muutakin syön kuin puuroa, kuten kasvissosekeittoa tai sitten käyn illallisella ystävien luona ja pari viikkoa ruokavalioon kuului myös banaani-päärynä-omena-luumu kombo. En vain ole viime aikoina ehtinyt kauppaan ostamaan mitään, mistä voisi valmistaa kiinteää ruokaa. Ja tässä vaiheessa on aika turha enää edes yrittää, on tärkeämpääkin tekemistä enkä ehtisi mitenkään syödä kaikkea. Eihän tässä ole enää kuin pari hassua päivää jäljellä.

Kotiväelle vinkki: kunnon ruokaa sunnuntaina olis aika jees, ruisleipä myös. Voin vastavuoroisesti leipoa pullaa tai jotain.

Torilla

Tänään on lauantai, ja se tarkoittaa sitä, että on toripäivä! Keskiviikkoisinkin on, mutten yleensä silloin jouda. Viikottainen tori on mainiota, ja täällä ostosten teko torilla on pääsääntöisesti halvempaa kuin kaupassa (toisin kuin Suomessa.) Myyjiä on monelta osa-alueelta: hedelmät & vihannekset, juusto, liha, leipä, muffinssit, kukat, kengät, paperijutut, kirjat, huivit & korut, verhot...

Juusto & antipasto -koju

Täältä ostan hedelmät ja vihannekset

Rasnkalainen leipomo pelastaa paahtoleivältä, he myyvät myös ruisleipää! Ei mitään lähelläkään Reissumiestä, mutta siis kunnollista leipää joka tapauksessa.

Mistelikransseja jouluksi. Niitä myydään joka nurkalla toripäivinä, hinnat £3-6. Aika edullista.

Myös kampuksella on pikkutori, Farmers' Market, joka toinen torstai. Siitä ehkä lisää toiste.

Kelvingrove Park

Glasgown West Endissä on tosi kiva ja iso puisto, tykkään kävellä ja kuvata siellä. Ja kyllä, se on niemtty kelvininasteikko-Kelvinin mukaan. Hän opiskeli tai opetti Glasgown yliopistossa, en nyt muista miten se meni. Tässä viime käynnin kuvasaldoa:

Hiekkakivi loistaa auringonpaisteessa

Mistelipuu marjoineen!

Glasgown yliopisto ja pulkkamäki

Kelvin-joki

Vertailun vuoksi myös hieman kevätkuvia vapulta:

Kelvin-joki keväällä

Taustalla Kelvingrove Art Gallery & Museum

Ted Baker

I like. En juurikaan pidä tämän maan pukeutumiskulttuurista eikä kohdalleni ole osunut kivoja brittimerkkejä, mutta Ted Baker tekee virkistävän poikkeuksen. Selkeää ja yksinkertaista muttei yhtään tylsää ja laadukkaat materiaalit muodostavat yhdistelmän jolle on paha sanoa ei. Vetoaa vahvasti pohjoismaiseen makuun. Nettisivut tosin kolauttivat kuvaa aika pahasti, meinasin jopa olla linkittämättä kun ne ovat niin kauheat. Ei ehkä muuten pistäisi silmään, mutta kaupat, joissa Ted Bakeria myydään, ovat hieman tasokkaamman näköisiä...

Se on jännä juttu, miten miesten paitoihin ja pukuihin keskittyneet yritykset ovat onnistuneet laajentamaan toimintaansa hyvin menestyksekkäästi myös naisten puolelle, ja räätälöinnin vähenemisestä huolimatta huoliteltu ja laadukas imago ei ole kärsinyt. Ted Baker siis aloitti miesten paidoista, Tiger of Sweden oli räätäliliike ja käsittääkseni myös Sandin tie oli samankaltainen. Tykkään kaikista liikaa, ja voin ehdottomasti suositella sekä Ted Bakeria että Sandia oman kokemuksen perusteella. Sandilta erittäin hyviä paitoja ja pukuja, oma pukuni oli täysosuma ensimmäisellä kokeilulla ja pidän siitä edelleen, tosin valitettavasti paitojen värivalikoima naisille on huomattavasti heikompi miesten mallistoon verrattuna. Tedistä ei ole vielä kovin paljoa omakohtaista kokemusta, lainasin kaverilta viime vuonna useampaan otteeseen ja tykästyin kovasti. Jopa meidän "kylältä" saa Ted Bakeria yhdestä liikkeestä, vaikka opiskelijabudjetilla täytyykin tyytyä lähinnä katseluun ellei ole erikoistilanne (siis ei sellainen erikoistilanne että on pakko ostaa, vaan että oikeasti tarvitsee jotain, esim. juhliin tai jokin vastaava tapaus.) Onneksi on olemassa charity shopit, tänään huomasin pari kivaa paitaa rekillä, ja kappas vain, nehän olivat Ted Bakeria! Kokeilin, olivat aika täydelliset, joten ne täytyi kotiuttaa. Yhdessä ne näyttävät tältä:

Paljetteja!

Mikäli kiinnostuit, ainakin naisten Ted Bakeria saa Stockalta, Sandilla on oma liike Keskuskadulla ja Tiger löytyy Kämpistä.

Liikkeellä

Manchester Piccadilly ja kaukaisin raide on tietysti Lancasteriin

Viikon sisään on tullut liikuttua vähän enemmän kuin tavallisesti, tästä on ollut perusjumitus kaukana. Olen ollut kahdesti Manchesterissa tavallaan työasioissa säätämässä sponsorointisopimuksen yksityiskohtia. Firma, joka alkaa sponsoroida Management Schoolin yhdistysten katto-organisaatiota, on keskittynyt mobiilimarkkinointiin, ja heiltä saadaan käyttöön muutama hyvin kiintoisa työkalu B-2-C (business to consumer) markkinointiin yhdistyksiltä jäsenille. 15Mukaan tulee mahdollisesti myös kolmansia osapuolia. Mulla on aika hyvä fiilis tästä, koko homma tosin vaatii huolellisen toteuttamisen koska mitään tämän tapaista ei ole ennen tehty meillä.

Manchester skyline keskustan ulkopuolelta Salfordista

On ollut kiva olla liikkeellä, mutta henkilökohtaisesti en yhtään tykkää Manchesterista. Vaihtelu toki virkistää, mutta jotenkin se paikka henkii edelleen niin teollista vallankumousta. Kaiken lisäksi se on niin ruma että. Tai ei nyt ehkä ruma, siellä on todella paljon oikeasti kiinnostavia uusia ja vanhoja rakennuksia, mutten usko että kaupungilla on minkäänlaista julkisivulautakuntaa tai tahoa joka säätelee sitä, miltä kaupunki näyttää. Olimme siskoni kanssa Manchesterissa yötä kun muutin tänne taas kesän jälkeen. Molemmat pistivät välittömästi merkille kaupungin rakennusten sekavuuden ja yhteensopimattomuuden. Jostain syystä en kuvannut silloin omalla kameralla ollenkaan, joten niistä kauheuksista ei ole kuvia.

Hiltonin ömm... mielenkiintoinen? pilvenpiirätjä näkyy myös toisessa kuvassa.

Onneksi niitä kauniitakin näkymiä löytyy silloin tällöin.

Lisäksi lauantaiaamuna laukkasin asemalle matkatakseni Glasgowhun viikonlopun viettoon. Tällä kertaa kaikki tavarat tallella, myös kamera muistikortteineen, joten kuviakin on luvassa. Jee!

Ps. Hyvää nimipäivää minä, sen kunniaksi Management School tarjoaa glögit! No ei ehkä, taitaa olla muu syy mutta sopii yhteen mukavasti :)

187. haaste

Ystäväni Edgar on jo pidemmän aikaa vastannut Runotorstain haasteisiin. Konsepti on seuraavanlainen: viikottain torstaisin annetaan haaste, joka on jonkinlainen teema jota pitää tulkita. Sitten osallistutaan linkittämällä sivulle. Jos kiinnostaa syvällisemmin niin kurkistakaa, tämä ei todellakaan ole tyhjentävä selitys. Miksi puhun tästä? Minut tuntevat tietävät, ettei runous ole suurestikaan juttuni. Asia ei ole muuttunut mihinkään, satuin vain löytämään sisarversion runotorstaista Varjon blogin kautta. Valokuvatorstain toteutustapa on huomattavasti lähempänä sydäntäni ja pakottaisi minut kuvaamaan viikottain jotain muutakin kuin naapuruston kissoja ja vuoria... Nähtäväksi jää miten onnistuu.

Tässä ensimmäistä kuvaa sitten:

Näkymä kaupungin yli Glasgown yliopiston julkisivun puolelta.

Aiheena Täällä pohjantähden alla, sama kuin runotorstaissa.

Kirjastotipu ja muut eläinkunnan edustajat

Tärähtänyt talitintti.

Meillä on ihka oikeita kirjastotipuja! Siellä ne lentävät ympäriinsä ja laulavat tyytyväisenä. Luulin ensin että olin seonnut kun kuulin linnunlaulua kirjastossa... Nämä kaverit esiintyvät päivittäin, mutta ovat niin nopeita että on vaikea saada hyvää kuvaa. Olen kuullut että niitä on kolme. Kaksi olen nähnyt samaan aikaan.

Näillä kulmilla missä asun on tosi paljon kissoja. Aivan superpaljon. Jännää. Ja sitten kun nämä ovat ulkoilevia kissoja, ja uteliaita ja vahtivia. Kissat Suomessa mahtavat olla onnettomia kun niillä ei useinkaan ole vahtimiseen soveltuvaa ikkunalautaa aivan kadun vieressä.

Kyttääjäkissa. Se vahtii tiukasti kun kulkee aamuisin ohi.

Toinen kyttääjäkissa yhtä katua alempana.

Kampuksella ei nähnyt muuta kuin sorsia, pupuja ja hanhia, siellä ei saa pitää lemmikkieläimiä. Eilen tosin näin kissan kyyhöttämässä yksinään keskellä kiveystä. Harmi ettei ollut akkua, se oli aika huvittava siinä patsastellessaan hievahtamatta jääkylmällä alustalla.

Kampuskissa viime keväältä. Missäköhän se asuu kun lemmikit on kielletty?

Vaan kuinkas sitten kävikään (eli miten tänne päädyttiin)

Kun päätin hakea Britanniaan opiskelemaan en tiennyt Lancasterin olemassaolosta eikä se alunperin edes ollut hakulistalla. Täällä sitä kuitenkin ollaan, ja tarkoitus on nyt vähän valottaa mistä tämä sattumien summa johtuu. Aluksi Skotlanti oli vaihtoehtona siinä missä Englanti, mutta se karisi nopeasti pois. Tulin siihen tulokseen, että loppujen lopuksi on aika sama opiskella neljä vuotta ilmaiseksi tai kolme vuotta maksullisesti, sillä aika on rahaa. Lisäksi yhteydet Skotlantiin ja sieltä pois ovat huonommat kuin Englannissa, samoin kuin sää, eikä paikallisia voi ymmärtää. Realistisia vaihtoehtojakin oli vähemmän siellä suunnalla, joten päätin keskittyä kokonaan Englantiin. Edelliset aivan täysin subjektiivisia mielipiteitä, joillekin Skotlanti toimii hyvin, mutta koin ettei se olisi minulle hyvä vaihtoehto. Käyn mieluummin kylässä.

Pahoittelen etukäteen valtavaa finglishin määrää, mutten osaa puhua opiskeluasioista kokonaan suomeksi. Päädyin valtavan googlettelun, rankingien, keskustelufoorumien, yliopistojen sivujen ja valehtelematta viiden kilon esitepinon jälkeen hakemaan lähinnä erittäin hyviin yliopistoihin muutamalla "varmalla nakilla" varustettuna. Manchester oli pohjoisin, Warwick ainoa kampusyliopisto, muut olivat Lontoossa. No, hyvistä arvosanoista (mutta jo saavutetuista, se on aina vähän hankala juttu jos ne ei voi asettaa ehtoja) huolimatta tarjouksia (offereita) ei tullut, ainoastaan unsuccessfulleja. Siinä sitten suru puserossa hain extrassa (täydennyshaku touko-kesäkuussa niille joilla ei ole offerin offeria) Nottinghamiin, joka hyvin nopeasti kertoi ettei ole kiinnostunut minusta. Tämän jälkeen iski paniikki, sillä hakuni yliopistoon Suomessa ei näyttänyt lupaavalta, suurimmalta osin myöhäisherännäisyyden takia (ei ollut tarpeeksi aikaa lukea pääsykokeisiin, vain pari kuukautta), joten pelkäsin jääväni täysin ilman yliopistopaikkaa missään maassa ja joutuvani toiselle välivuodelle, joka ei olisi toivottu (toisin kuin ensimmäinen.)

Olin täysin kujalla sen suhteen mikä linja pitäisi valita. Muutamia epävarmuuden hetkiä lukuunottamatta olin varma, että haen kauppatieteelliselle linjalle. Koko systeemi on täällä aika erilainen Suomeen verrattuna: täällä haetaan jo kandissa tietylle erikoistumisalalle ennen kuin opiskelut edes alkavat. Täällä on Business Studies -vaihtoehtoja, jotka sisältävät vähän kaikkea markkinoinnista kirjanpitoon, mutten kuullut kovin mairittelevia kommentteja noista kursseista ja päätin ennemmin erikoistua vähän. Hain alunperin lähestulkoon vain management-painoitteisille kursseille, koska olin aika peloissani kansantaloustieteen tai rahoituksen matemaattisuudesta. Ja onnettomasti olin kirjoittanut matikan huonosti, joten jouduin luopumaan toivosta rahoituksen suhteen, sillä hyvät yliopistot usein vaativat hyvän arvosanan matematiikasta jos se on kirjoitettu. Rahoitus olisi siis ollut ykkösvalinta.

Extrassa panikoidessani kävin sekä ainekohtaisia että overall-rankingeja läpi ja selailin sitten sen mukaan katsomaan sekä koulujen nettisivuja että mahdollisia vapaita paikkoja. Aluksi pitäydyin yliopistoissa ja kaupungeissa, joista olin joskus elämäni aikana kuullut. Lancaster oli kuitenkin aika tasaisen hyvä eivätkä nettisivut olleet kamalat ja päätin katsoa mitä sillä on tarjota, kampuksesta huolimatta. Management oli täynnä, mutta Finance & Management Studiesissa oli vielä vapaita paikkoja. Päätin hetken mielijohteesta hakea, enmätonnenytkuitenkaanpääse -asenteella, sillä arvosanavaatimus oli korkeampi kuin osalla yliopistoista joista olin saanut hylkäyksen. Kului kauan, enkä odottanut mitään hyviä uutisia, olin aika varma että minut on täysin unohdettu. Päivänä eräänä, pitkän Sellon kirjastossa vietetyn illan jälkeen minua kuitenkin odotti unconditional offer! Se on paras mitä voi saada, ei tarvitse tehdä mitään lisää, conditionalissa vaaditaan lähettämään papereita tai tekemään kielikoe (joka on yleensä suomalaisille täysin turha, silkkaa rahanmenoa.) Hyväksyin sen sitten melko pian, alistuen iloisena kohtalooni tulevaisuudesta tuppukylässä. Seuraavana päivänä oli latinan pääsykoe, joka arvattaen meni loistavasti ilman stressiä kun korkeakoulupaikka oli jo taskussa. Sen jälkeen oli toinenkin, mutten halunnut latinan vuoksi jäädä Suomeen. Jos talous- ja sosiaalihistoriasta olisi tullut paikka, olisin saattanut miettiä kahdesti. Ei tullut niin ei tarvinnut.

Tässä juhlitaan synttäreitä ja yliopistopaikkaa.
Piian kuva.

Eli hups, sitä päädyttiin sitten opiskelemaan pääaineena rahoitusta, johon uskoin ettei yhden huonon yo-arvosanan takia ollut saumaa, paikkaan, jonne en olisi alkuunkaan ajatellut koskaan meneväni, saati asuvani. Ja sitten kun pääsin tänne paikan päälle, mulle alkoi pikku hiljaa valjeta että tämä on vähän parempi yliopisto kuin kuvittelin :D Accounting and Finance -laitos on kai maan viidenneksi paras. Oho.  Eli loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin haun osalta. Olen ehdottoman tyytyväinen valintaani, mutten tiedä hakisinko jonnekin muualle mieluummin jos olisin uudelleen samassa tilanteessa. Todennäköisesti. Täällä vain on niin kuollutta ja rumaa kun on tottunut Helsinkiin. (Tänään on vähän tämmöinen päivä taas...)

Nykyisempiä kuulumisia tulee kun saan ladattua kameraa että voin purkaa kuvat. Mun laturissa onkin näköjään US eikä UK pää niin sitä ei saa yleensä ilman lievää voimakkaampaa väkivaltaa tungettua pistorasiaan. Jotenkin kuitenkin onnistuin vahingossa ensimmäisellä kerralla, nyt täytyy suunnata adapterikauppaan sillä väkivallattomasti en enää onnistu.

Talvikuvia

Ennen talvea

Roskiskuja. Huom sähkötolppa, täällä niitä on edelleen, uusillakin alueilla!

Lumisia vuoria, jotka ovat nyt vieläkin lumisempia. Minä vain olen kiireisempi joten en ehdi kuvata.

Osittain jäätynyt kanava ja sorsia. Oli tosi keväinen ilma.

Lisää lunta sunnuntai-iltana